Oct 10

Suomen Akatemia: Avaruussäätä yhä vaikea ennustaa puutteellisten havaintojen vuoksi

0714-zombie-satellite-coronal-mass-ejection_full_600

Auringon koronan massapurkauksiksi kutsutut valtavat plasmapilvet (CME:t) aiheuttavat lähes kaikki merkittävät avaruusmyrskyt. Niiden ennustamiseen kehitetyt tietokonesimulaatiot ovat viime aikoina parantaneet myrskyjen ennustettavuutta, mutta se on silti yhä vaatimatonta. Tämä johtuu sekä Auringon ja Maan suuresta välimatkasta, harvasta havaintoverkosta että vaikeudesta arvioida CME:iden rakennetta, kertoo akatemiatutkija Emilia Kilpua.

Yhteiskuntamme on yhä riippuvaisempi teknologiasta jota avaruussää voi vaurioittaa. Kun plasmapilvi iskeytyy Maan magnetosfääriin, Maan lähiavaruudessa tapahtuu paljon rajuja muutoksia, muun muassa revontulialueen virroissa ja Maata ympäröivissä säteilyvöissä. Tämä saa aikaan upeita revontulinäytelmiä mutta myös haitallisia katkoksia GPS-paikannuksessa ja radioliikenteessä, häiriöitä satelliiteissa ja sähköverkossa. Siksi avaruussään ennustaminen olisi tärkeätä.

Avaruussääpalveluiden käyttäjät tarvitsisivat noin päivän verran varoitusaikaa. Siksi ennusteet joudutaan tekemään epäsuorien Aurinko-havaintojen perusteella. Maata kohti purkautuvien CME:iden suunnan ja nopeuden määrittäminen on hyvin vaikeaa. Plasmapilviä pystytään havaitsemaan luotettavasti vain noin kymmenesosan verran niiden alkutaipaleesta Auringosta Maahan. Viimeisten kunnollisten havaintojen jälkeen CME:n etenemissuunta ja nopeus voivat muuttua merkittävästi.

”Näin ollen CME, jonka on ennustettu törmäävän suoraan Maahan, voikin vain hipaista Maan magnetosfääriä ja ennustettu aktiivisuus jää olemattomaksi. Vastaavasti CME:n rata voi muuttua niin, että se yllättäen törmääkin suoraan Maahan ja aiheuttaa suuren avaruusmyrskyn. Jos CME:n magneettikenttä on pohjoiseen, ei avaruusmyrskyä synny, vaikka nopea ja voimakas CME törmäisikin suoraan Maahan. Samoin vuorovaikutus ympäröivän aurinkotuulen ja muiden CME:iden kanssa voi muuttaa merkittävästi CME:n rakennetta ja sen kykyä ajaa avaruusmyrskyjä”, kertoo Kilpua.

NASA laukaisi vuonna 2006 STEREO-luotaimia, jotka ovat mahdollistaneet plasmapilvien kuvaamisen useista eri suunnista ja parantaneet CME:iden suunnan ja nopeuden arviointia. STEREO-luotainten etäisyys muuttuu kuitenkin jatkuvasti, eikä niitä siksi voida käyttää jatkuvien avaruussääennusteiden tekemiseen.

Helsingin yliopiston Kumpulan avaruuskeskuksessa tehdään laajasti perustutkimusta, joka hyödyntää avaruussääennusteita.  Siellä tuotetaan palveluja yhteiskunnalle, kuten aktiivisuuden tason raportointia, tulevaisuudessa myös ennusteita aurinkohavainnoista.  Kilpuan tutkimusryhmä selvittää STEREO-mittausten avulla, miten CME:t kiertyvät ja muuttavat suuntaansa Auringosta lähdettyään.

”Erityisen mielenkiintoista on ymmärtää, miten supermyrsky voi syntyä”, Kilpua kertoo. Heinäkuussa 2012 voimakas plasmapilvi ohitti Maan, mutta osui STEREO-A luotaimeen. Purkaus oli yksi voimakkaimmista koskaan havaituista, ja sen uskotaan olleen jopa voimakkaampi kuin vuoden 1859 Carringtonin myrskyn aiheuttajan, jolloin revontulia näkyi jopa Havaijia myöten ja lennätinverkostot sekosivat pitkäksi aikaa.  Syynä supermyrskyihin on usein voimakkaasti vuorovaikuttavat plasmapilvet.

Oct 03

Ilmatieteen laitos – Auringonsäteilyn mittaukset käynnistyneet Östersundomissa

Sun - Google-haku - Google Chrome_2013-10-03_13-22-01

Ilmatieteen laitos on aloittanut Helsingin Östersundomin aurinkoenergiapotentiaalin selvitystyön.

Östersundomiin on pystytetty auringonsäteilyn mittausasema. Mittausasemalta saadaan tarkkaa tietoa saapuvan auringonsäteilyn määrästä. Mittaustuloksiin ja satelliittiaineistoon pohjautuvan selvityksen tarkoituksena on kartoittaa Östersundomin alueen aurinkoenergiapotentiaali ja hankkia lähtötiedot aurinkoenergian saannin todellisesta määrästä alueella. Selvityksen tietoja ja suosituksia aurinkoenergiaan liittyvistä tekijöistä hyödynnetään Helsingin Energian aurinkoenergian tuotannon ja siihen liittyvän palveluliiketoiminnan kehittämisessä sekä Helsingin kaupungilla Östersundomin suunnittelussa.

”Tulevaisuuden Östersundom saa energiaa auringosta. Helsingin kaupungin strategiaohjelman mukaisesti alueesta luodaan houkutteleva sijaintipaikka cleantech-alojen yrityksille. Alueella tullaan hyödyntämään uusiutuvia energianlähteitä”, sanoo projektinjohtaja Ari Karjalainen Helsingin kaupungin talous- ja suunnittelukeskuksesta. Selvityksestä saadaan konkreettista tietoa myös kaavoituksen tueksi. Kaavaratkaisuilla voidaan edistää aurinkolämmön ja -sähkön käyttöä Östersundomissa. Energiayhtiön näkökulmasta parhaillaan toteutettava tutkimus on hyvä esimerkki aluekohtaisen tiedon keräämisestä ja sitä voidaan hyödyntää tulevaisuuden energiahuollon ratkaisuja kehitettäessä. ”Aurinkoenergia eri muodoissaan muodostaa merkittävän osan uusiutuvan energian tuotannostamme lähitulevaisuudessa”, sanoo kehityspäällikkö Jouni Kivirinne Helsingin Energiasta.

Tietoa Suomen aurinkoenergiaoloista

Ilmatieteen laitos näkee nyt suoritettavan selvityksen avauksena ymmärtää paremmin Suomen aurinkoenergiaoloja. ”Selvitys auttaa ymmärtämään, kuinka edustavia satelliittimittauksiin pohjautuvat auringonsäteilyarviot ovat. Lisäksi saadaan tietoa aurinkoenergiapotentiaalin vaihtelusta rannikon tuntumassa. Myös Suomen pitkät kesäpäivät kiinnostavat: miten saadaan energia parhaiten hyödynnettyä kun aurinko liikkuu niin laajasti eri ilmansuuntien yli”, toteaa Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Anders Lindfors.
”Aurinkoenergiasektorilla on useita kiinnostavia tutkimuskohteita liiketoimintamalleista teknologiakysymyksiin. Parhaillaan käynnissä oleva selvitys tuo tarvittavaa lisätietoa paikkakohtaista olosuhteista, edistää alueellisten energiaratkaisuiden kehittämistä ja luo näin uusia mahdollisuuksia cleantech- yrityksille ”, sanoo projektipäällikkö Mervi Suni Lahden Seudun Kehitys LADEC Oy:sta, jonka koordinoimassa CLEAR17-hankkeessa selvitystyö toteutetaan. Hanketta rahoittavat muun muassa Helsingin kaupunki, Helsingin Energia, SATO-Rakennuttajat Oy, UTU Oy, Tengbom Eriksson Arkkitehdit Oy, Termo Panels Oy, Granlund Oy sekä Euroopan aluekehitysrahasto EAKR.

Mittaustuloksiin voi tutustua Yhteinen Östersundom -sivustolla: www.yhteinenostersundom.fi

Östersundom on Helsingin, Sipoon ja Vantaan yhteinen yleiskaava-alue, josta suunnitellaan noin 70 000 asukkaan pientalovaltaista kaupunginosaa.

www.yhteinenostersundom.fi
www.uuttahelsinkia.fi/ostersundom

Oct 02

Uudenlainen säätutka käyttöön Kuopiossa ja Utajärvellä

7894372498738

Kuva: Timo Posio

Ilmatieteen laitoksen uudet kaksoispolarisaatiotutkat on otettu käyttöön Kuopiossa ja Utajärvellä.

Tutkat on toimittanut Vaisala Oyj. Ilmatieteen laitos on ollut mukana tutkien kehittämisessä yhdessä Vaisalan kanssa.
Ilmatieteen laitoksen säätutkaverkkoon kuuluu kahdeksan tutkaa. Kuopion ja Utajärven tutkien lisäksi Korppoossa, Vantaalla, Kouvolassa ja Ikaalisissa sijaitsevat tutkat hyödyntävät jo kaksoispolarisaatiotekniikkaa. Tutkat on toimittanut Vaisala Oyj. Ilmatieteen laitos on ollut mukana tutkien kehittämisessä yhdessä Vaisalan kanssa.

Uusi teknologia mahdollistaa muun muassa liikenneturvallisuuden parantamisen, sillä sateiden havainnointi ja ennustaminen tarkentuvat. Uuden teknologian ansiosta tutkat pystyvät erottelemaan sateen eri olomuodot, kuten veden, lumen ja rakeet toisistaan. Lisätiedon ansiosta meteorologit voivat havaita ja ennustaa sateiden voimakkuutta entistä tarkemmin. Ilmatieteen laitos odottaa uuden teknologian parantavan myös mittausdatan laatua, sillä tutkakuvista saadaan entistä paremmin erotelluksi toisistaan paitsi eri sadetyypit, mutta myös sadehavaintoja häiritsevät linnut ja hyönteiset.

Kuopion kaksoispolarisaatiotutka on hyödyllinen alueen lentoliikenteelle. Sadepilvien sisäisen rakenteen tunteminen on lentoliikenteelle erityisen tärkeätä, sillä esimerkiksi linnut ja rakeet voivat aiheuttaa lentokoneille vaurioita. Lentäjien on myös oleellista tietää, mikä osa pilvestä on vettä, mikä jäätä. Uuden tutkan tuottamista kuvista lentosäätä ennustava lentosäämeteorologi voi aikaisempaa paremmin saada tietoa pilvissä syntyvistä vaarallisista ilmiöistä, kuten turbulenssista ja alijäähtyneestä vedestä.

Uusi tekniikka pienentää säätutkan sadearvioiden epävarmuutta rankkasateissa

Mittauspaikan ja tutka-antennin väliin sattuvat kovat sateet voivat heikentää merkittävästi tutkamittauksia. Kaksoispolarisaatiotekniikan avulla heikkenemistä voidaan arvioida ja korjata vanhoja tutkia paremmin.

Sateen mittaaminen säätutkalla perustuu mikroaaltojen sirontaan sadepisaroista. Mitä enemmän ja mitä isompia pisaroita tutkasäde kohtaa, sitä voimakkaampi kaiku niistä saadaan. Koska sateessa on tyypillisesti millimetrin kokoisia pisaroita kymmenen sentin välein, normaalisti aallot etenevät ongelmitta muutaman sadan kilometrin päähän ja takaisin. Erityisen rankoissa sateissa säteilyn vaimeneminen matkan varrella aiheuttaa kuitenkin merkittävää virhettä.

Sadepisarat eivät ole pallon tai kyynelen muotoisia, vaan muistuttavat pikemminkin sämpylöitä. Varsinkin isot pisarat litistyvät pudotessaan ilmanvastuksen vaikutuksesta. Siksi vaakasuoraan polarisoidut mikroaallot kohtaavat pisarajoukossa enemmän vettä kuin pystysuoraan polarisoidut. Perinteisissä säätutkissa on käytetty pelkästään vaakasuuntaan polarisoituja mikroaaltoja, joilla saadaan sateesta mahdollisimman voimakas kaiku. Uusissa
kaksoispolarisaatiotutkissa mitataan yhtaikaa sekä vaaka- että pystypolarisoiduilla aalloilla, ja niiden mittaaman sironnan erilaisia ominaisuuksia tarkastelemalla voidaan arvioida vaimennuksen määrää ja korjata se. Kaksoispolarisaatiosta on hyötyä myös rakeiden tunnistamisesta.

Ilmatieteen laitos tuottaa säätutkakuvia julkiseen ja asiakkaiden käyttöön. Säätutkakuvat ovat saatavilla myös kesäkuussa avattujen aineistojen kautta. Yksi tutka kartoittaa sadealueet noin 250 kilometrin säteellä tutkan ympäriltä. Talvisateilla kantama on tyypillisesti vähemmän johtuen siitä, että lumisateet tulevat matalammista pilvistä. Yleisölle välitettävät koko Suomen alueen kuvat on rakennettu usean tutkan yhdistelmästä, sillä se antaa parhaan kuvan sadetilanteesta.

Vaisala aloitti kaksoispolarisaatiotutkan kehittämisen 2000-luvun alussa yhteistyössä mm. Helsingin ja Coloradon yliopistojen kanssa. Kaikkiaan Vaisalan tutkalaitteistoja on tilattu yli 100 kappaletta 20 eri maahan.

Ilmatieteen laitoksen säätutkaverkosto: http://ilmatieteenlaitos.fi/suomen-tutkaverkko
Kaksoispolarisaatiotutkat: http://ilmatieteenlaitos.fi/uudet-tutkat
Sadealueet Suomessa: http://ilmatieteenlaitos.fi/sade-ja-pilvialueet
Vaisalan säätutkat:http://www.vaisala.fi/fi/meteorology/products/weatherradars/Pages/default.aspx

Oct 01

Ilmatieteen laitos – Syyskuu Lapissa harvinaisen lämmin ja kuiva

DSC02846

Kuvaaja: Kerttu Vali

Syyskuu oli koko maassa selvästi tavanomaista lämpimämpi. Lapissa syyskuu oli harvinaisen lämmin ja kuiva.

Kuukauden keskilämpötila vaihteli Ahvenanmaan ja lounaissaariston noin 13 asteesta Itä- ja Pohjois-Lapin vajaaseen 9 asteeseen. Poikkeama pitkäaikaisesta keskiarvosta oli suurin Länsi- ja Pohjois-Lapissa, jossa oli runsaat kolme astetta tavanomaista lämpimämpää. Pienin poikkeama oli maan eteläosassa, jossa oli asteen verran tavanomaista lämpimämpää. Kuukauden korkein lämpötila, 23,8 astetta, mitattiin 8. päivänä Espoon Sepänkylässä ja alin lämpötila, -6,4 astetta, 30. päivänä Sodankylän Vuotsossa.

Lapissa syyskuu oli viimeksi yhtä lämmin 1963

Lapissa keskilämpötila oli poikkeuksellisen korkea. Kulunut syyskuu olikin lämpimin viimeksi kuluneen 50 vuoden aikana. Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan lämpimämpi syyskuu koettiin siellä edellisen kerran tasan 50 vuotta sitten vuonna 1963.
Terminen syksy alkoi suurimmassa osassa Lappia 21. päivänä, mikä on poikkeuksellisen myöhään. Kun terminen kesä alkoi Lapissa harvinaisen varhain, muodostui terminen kesä siellä poikkeuksellisen pitkäksi ja oli monin paikoin pisin viimeisen 50 vuoden ajalta tarkasteltuna. Terminen syksy valtasi loppukuun kylmenemisen myötä muutamassa päivässä koko maan ja alkoi eteläisimmässä Suomessa 23. päivänä, Ahvenanmaalla päivää myöhemmin, mikä vastaa suunnilleen pitkäaikaista keskiarvoa.

Sademäärät tavanomaista niukempia

Kuukauden sademäärä jäi suurimmassa osassa maata tavanomaista niukemmaksi, maan länsiosassa ja Lapissa monin paikoin jopa alle puoleen pitkäaikaisesta keskiarvosta. Keskimääräistä enemmän satoi suuressa osassa Itä-Suomea sekä Ahvenanmaalla ja lounaissaaristossa. Ahvenanmaalla ja osassa Pohjois-Karjalaa satoi runsaat 70 millimetriä, kun taas suuressa osassa Pirkanmaata ja Satakuntaa sekä Luoteis-Lapissa jäätiin alle 20 millimetrin.

Suuressa osassa Lappia oli jopa harvinaisen kuivaa. Yhtä kuiva syyskuu toistuu siellä keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa.
Havaintoasemista eniten satoi Jomalassa Ahvenanmaalla, jossa sadetta kertyi kuukauden aikana 120 millimetriä. Siellä mitattiin myös suurin vuorokautinen sademäärä, 42,1 millimetriä, 17. päivänä. Vähiten satoi Nokian Tottijärvellä, jossa sadetta kertyi 9 millimetriä.

Ukkosia esiintyi etenkin merialueilla, mikä onkin tyypillistä loppukesän ukkosille. Syyskuun maasalamamäärä, noin 1700, jäi kuitenkin selvästi alle kuukauden pitkän jakson keskiarvon (4600). Maa-alueilla merkittävimmät ukkospäivät olivat 11. päivä, jolloin ukkosti Lapissa sekä 12. päivä, jolloin ukkosta esiintyi etelärannikolla ja Pohjois-Pohjanmaalla.

Sep 30

Väitös avaruussään mallinnuksesta

Aurora-SpaceShuttle-EO

Ilmatieteen laitoksen tutkija on suunnitellut hilan, jolla avaruussäämallit saadaan helposti rinnakkaistettua supertietokoneille.

Avaruuteen lähetetyistä laitteista suurin osa sijaitsee Maan magnetosfäärissä, missä ne altistuvat avaruussäälle. Avaruussäällä tarkoitetaan Maan lähiavaruuden lämpötilan, magneettikentän ja muiden ominaisuuksien päivittäistä vaihtelua auringosta jatkuvasti virtaavan plasman eli aurinkotuulen vuoksi. Avaruussäällä voi olla haitallisia vaikutuksia myös Maan pinnalla, esimerkkinä sähkönsiirtoverkkoihin indusoituvat suuret tasavirrat.

Tietokoneiden laskentatehon kasvu mahdollistanut mallinnuksen

Tietokoneiden laskentateho on kasvanut eksponentiaalisesti jo vuosikymmenien ajan, minkä seurauksena myös laskennallisen mallinnuksen merkitys tieteelle on kasvanut huomattavasti. Laskennallinen mallintaminen on erityisen tärkeää avaruusplasmafysiikassa, sillä aurinkokunnan ulkopuolelta ei ole suoria mittauksia, eikä kaikkia avaruusplasman ominaisuuksia voida tutkia maanpäällisissä laboratorioissa. Supertietokoneiden laskentaytimien määrän kasvaessa myös laskennallisten mallien rinnakkaisesta suorituskyvystä on tullut ratkaisevan tärkeää.

Ilmatieteen laitoksen tutkija Ilja Honkonen on suunnitellut hilan, jolla avaruussäämallit saadaan helposti rinnakkaistettua supertietokoneille.

Ilja Honkonen on väitöskirjan yhteydessä suunnitellut ja toteuttanut rinnakkaisen hilan, jota käytetään tällä hetkellä kahdessa Ilmatieteen laitoksella kehitettävässä avaruussäämallissa. Hila jakaa kolmiulotteisen avaruuden vaihtelevankokoisiin laatikoihin joissa magnetosfäärin tilan kehittymistä kuvaavat yhtälöt ratkaistaan.
Väitöskirjassa kehitetyn hilan vahvuuksia ovat tehokkuus, soveltuvuus hyvin erilaisiin simulaatioihin ja helppokäyttöisyys. Hila on vapaasti saatavilla osoitteesta https://gitorious.org/dccrg.

Filosofian maisteri Ilja Honkonen väittelee Helsingin yliopistolla 4. lokakuuta. Vastaväittäjänä toimii professori Jörg Büchner, Max Planck-instituutista. Väitöskirja koostuu johdannosta ja neljästä vertaisarvioidusta julkaisusta joissa kuvataan laskennallisten avaruussäämallien kehittämistä ja käyttöä Maan lähiavaruuden tutkimiseen. Avaruussäämallien kaikki kehittämisaskeleet käydään läpi alkaen alustavasta suunnittelusta ja toteutuksesta, jaetun muistin rinnakkaistuksesta ja laskentanopeuden optimoinnista aina testaukseen ja validointiin asti. Väitöskirja artikkeleineen on ladattavissa osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-697-794-5

Sep 27

IPCC:n uusi raportti: Lämpötilan nousu pahimmillaan lähes viisi astetta

663264783

Vakavimman skenaarion mukaan maapallon keskilämpötila voi nousta vuosisadan loppuun mennessä lähes viisi astetta.

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n uusimman raportin ilmastotiedettä käsittelevä ensimmäinen osa on hyväksytty IPCC:n kokouksessa Tukholmassa. Vakavimman skenaarion mukaan maapallon keskilämpötila voi nousta vuosisadan loppuun mennessä lähes viisi astetta. Kansainvälisesti asetettu tavoite lämpötilan nousun rajoittamisesta kahteen asteeseen edellyttäisi kasvihuonekaasupäästöjen rajua vähentämistä.

IPCC:n raportissa arvioidaan neljää uutta kasvihuonekaasuskenaariota. Näistä vaihtoehdoista vakavin, nykytahdilla kasvavat kasvihuonekaasupäästöt, johtaisi maapallon keskilämpötilan kohoamiseen viime vuosikymmenten tasoon verrattuna lähes kolmesta viiteen astetta vuoteen 2100 mennessä. Jos taas päästöt onnistuttaisiin kääntämään nopeaan laskuun jo vuoden 2020 tienoilla, lämpötila nousisi silti noin asteen.

Valtaosa lisääntyneestä lämmöstä varastoituu meriin

Raportissa tuodaan esiin merien merkitys ilmastonmuutoksessa.
”On tärkeää tiedostaa, että ilmakehän lämpeneminen on ainoastaan yksi merkki ilmastonmuutoksesta. Nyt meillä on syvällisempää tietoa myös merien merkityksestä”, toteaa Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja ja Suomen IPCC-ryhmän puheenjohtaja Petteri Taalas.

Valtaosa, yli 90 prosenttia, maapallon ilmastojärjestelmän lisääntyneestä lämpöenergiasta on varastoitunut meriin. Lämmön varastoituminen meriin selittää osaksi sen, että ilmakehän lämpeneminen ei etene tasaisesti. Ilmastossa esiintyy vuosien ja vuosikymmenten välistä luonnollista vaihtelua, jolloin lämpeneminen välillä kiihtyy ja välillä hidastuu.

Jäätiköiden sulaminen ja meriveden lämpölaajeneminen nostavat merien pintaa. Valtamerien pinta on kohonnut aikavälillä 1901–2010 keskimäärin 1,7 mm vuodessa, vuosina 1971–2010 2,0 mm vuodessa ja vuosina 1993–2013 keskimäärin jo 3,2 mm vuodessa. Merenpinnan nousu kiihtynee ja jatkuu vuosisatoja. Merien on havaittu myös happamoituvan, kun ne sitovat ilmakehän lisääntyvää hiilidioksidia.

Ilmastonmuutos voimakkainta arktisella alueella

Maapallon lämpötila on kohonnut keskimäärin 0,85 astetta vuodesta 1880. Lämpenemisen tahti on ollut kiihtyvää: raportin mukaan viimeiset kolme vuosikymmentä ovat olleet maailmanlaajuisesti lämpimämpiä kuin yksikään aikaisempi vuosikymmen vuodesta 1850 alkaen.

Raportti vahvistaa tietoa, että ilmastonmuutoksen eteneminen näkyy voimakkaimmin pohjoisilla alueilla. Havaintotietojen mukaan arktisen merijään vuosittain peittämä alue on pienentynyt. Myös kevään lumipeite pohjoisella pallonpuoliskolla on kutistunut. Lumi- ja jääpeitteen vähenemisen arvioidaan jatkuvan tulevaisuudessa.

Tieteen viesti päättäjille yhä vahvempi

Ilmastonmuutoksen tieteelliseen taustaan keskittyvä ensimmäinen osaraportti vahvistaa entisestään IPCC:n vuosina 1990, 1995, 2001 ja 2007 julkaisemissa raporteissa esille tulleita tutkimustuloksia ilmastonmuutoksen etenemisestä.

”Tiedemaailma on heittänyt pallon meille päätöksentekijöille. Tosiasioiden tunnustaminen ei esiteltyjen faktojen valossa pitäisi olla vaikeaa. Nykyisen päästökehityksen tuloksena syntyvää maailmaa ei toivo kukaan. Kuten raportissa todetaan, päästöt on saatava roimaan laskuun jo ennen vuotta 2020 ja puoliintumaan vuoteen 2050 mennessä. Tämä vaatii rohkeita ja vastuullisia päätöksiä sekä kansallisesti että kansainvälisesti, kuten 2015 Pariisissa hyväksyttäväksi tuleva globaali ilmastosopimus”, ympäristöministeri Ville Niinistö sanoo.

IPCC kokoaa tietoa päätöksenteon tueksi

IPCC:n viides arviointiraportti koostuu nyt julkistetun raportin ohella ilmaston muutosten vaikutuksia sekä niihin sopeutumista ja ilmastonmuutoksen hillintää käsittelevistä raporteista. Nämä valmistuvat maalis–huhtikuussa 2014. Kaikkien osaraporttien yhteenveto valmistuu syksyllä 2014.

IPCC on hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (Intergovernmental Panel on Climate Change), jonka ovat kutsuneet koolle Maailman ilmatieteen järjestö WMO ja YK:n ympäristöohjelma UNEP. Paneelin tavoitteena on tukea ilmastopoliittista päätöksentekoa. Sen tehtäviin kuuluu mm. arvioida ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia koskevaa tieteellistä tietämystä sekä erilaisia muutoksia rajoittavia toimenpiteitä. Raportin tekoon osallistui vuosina 2010–2013 noin 831 kirjoittajaa, joista viisi oli Suomesta.

Vapaasti hyödynnettävissä olevaa suomenkielistä infografiikkaa raportin tuloksista:
www.ilmasto-opas.fi
lmatieteenlaitos.fi/ipcc-ilmastopaneeli 
www.climatechange2013.org

Sep 23

Uutistoimisto Xinhua: Supertaifuuni murjoo Kiinan etelärannikkoa

Severe Weather Information Centre - Google Chrome_2013-09-23_15-05-17

Kiinan etelärannikolla supertaifuuni Usagi on surmannut ainakin 20 ihmistä sekä aiheuttanut tulvia ja katkonut voimalinjoja. Fujianin maakunnassa myrskyn tieltä on evakuoitu uutistoimisto Xinhuan mukaan 80 000 ihmistä. Usagin tuulet ovat puhaltaneet pahimmillaan jopa 180 kilometriä tunnissa.

Eilen Usagi aiheutti matkustajakaaoksen Hongkongin lentokentällä, vaikka miljoonakaupunki säästyikin myrskyn pahimmalta voimalta.

Xinhua: China braces for super typhoon Usagi

 

Sep 23

Terminen kesä oli Lapissa ennätyksellisen pitkä

800px-Lapporten_2

Terminen kesä on se aika vuodesta, jolloin vuorokauden keskilämpötila pysyy 10 asteen yläpuolella.

Käytännössä alkamis- ja päättymispäivien määrittäminen pohjautuu lämpösummaan. Lapin kesän teki ennätyksellisen pitkäksi se, että se alkoi selvästi tavanomaista aikaisemmin ja päättyi poikkeuksellisen myöhään.

Ilmatieteen laitoksen mukaan terminen kesä oli suurimmassa osassa Lapin havaintoasemista ennätyksellisen pitkä. Kesän pituus oli laajalti noin neljä kuukautta eli etenkin Pohjois-Lapissa jopa kaksi kuukautta keskimääräistä pidempi. Toisin sanoen Pohjois-Lapissa termisen kesän pituus oli yhtä pitkä kuin tyypillisesti maan eteläosassa.

Terminen kesä alkoi lähes koko Lapissa hieman toukokuun puolivälin jälkeen, 16.–21. toukokuuta, eli yleisesti 2–4 viikkoa tavanomaista aikaisemmin. Terminen kesä puolestaan päättyi suuressa osassa Lappia poikkeuksellisen myöhään eli perjantaina 20. syyskuuta. Ainoastaan vuonna 2001 kesä päättyi myöhemmin, 21. syyskuuta.

Pitkä ja lämmin kesä johti Lapissa myös ennätykselliseen kasvukauden lämpösummaan, jota on tähän mennessä kertynyt yleisesti yli 1000 vuorokausiastetta (°Cvrk). Vain pohjoisimmassa Lapissa lämpösummaa on kertynyt vähemmän. Lämpösumma on jo tähän mennessä kivunnut kaikilla Lapin pitkään toimineilla asemilla ennätyslukemiin.

Esimerkiksi Sodankylässä sijaitsevassa Lapin ilmatieteellisessä tutkimuskeskuksessa lämpösummaa on tähän mennessä kertynyt 1135 °Cvrk, kun edellinen ennätys vuodelta 2011 oli 1057 °Cvrk. Entiset lämpösummaennätykset on monilla asemilla tehty 2000-luvulla, vuosina 2011, 2005 ja 2002, sekä aivan Pohjois-Lapissa vuonna 1972.

“Muun maan osalta termisen kesän kestoa ja päättymistä sekä kasvukauden lämpösummaa ei vielä varmuudella tiedetä, vaikka on hyvin mahdollista, että terminen syksy alkoi viikonvaihteessa maan eteläosaa myöten. Lopulliset tiedot näiltä alueilta saadaan tarpeeksi pitkän seurantajakson jälkeen, ja tähän vaikuttaa muun muassa viikonvaihteessa alkanut viileä jakso ja sen kesto”, kertoo Ilmatieteen laitoksen meteorologi Pauli Jokinen.

Kesätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/kesatilastot
Terminen kasvukausi: http://ilmatieteenlaitos.fi/kasvukausi-2013
Syyskuun säätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/syyskuu

Sep 22

Nasa: Pohjoisen napajäätikön sulaminen hidastui

seaicemin_2013_still_with_ave

NASA Goddard’s Scientific Visualization Studio/Cindy Starr

Pohjoinen napajäätikkö suli kuluneena kesänä vähemmän kuin viime vuonna, jolloin se kutistui ennätyspieneksi. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan mukaan napajää oli tänä vuonna pienimmillään 5,1 miljoonan neliökilometrin laajuinen.

Viime vuoden syyskuussa jääpeite oli pienimmillään vain 3,4 miljoonan neliökilometrin kokoinen. Pitkällä aikavälillä jääpeitteen koko on pienentynyt 1970-luvulta lähtien keskimäärin 12 prosenttia vuosikymmenessä.

Tänä vuonna kesä oli pohjoisella napa-alueella poikkeuksellisen kylmä. Vaikka jääpeite on nyt hieman viimevuotista laajempi, jääkerros on Nasan mukaan kuitenkin huomattavasti normaalia ohuempi. Jään paksuus on vain noin puolet pitkäaikaisesta keskiarvosta.

Nasan tutkijoiden mukaan on todennäköistä, että tämän vuosisadan aikana pohjoiselta napa-alueelta häviää kesäaikainen jääpeite kokonaan.

NASA: Arctic Sea Ice Minimum in 2013 is Sixth Lowest on Record

Sep 21

Ilmatieteen laitos: Yöpakkaset hiipivät koko maahan

DSC02446

Kuva: Kerttu Vali / Victoria Media

Yöpakkaset hiipivät vähitellen koko maahan, kertoo Ilmatieteen laitos.

Tulevalle viikolle on luvassa syksyistä säätä myös Etelä- ja Keski-Suomeen. Lämpötilat laskevat nollan tuntumaan. Pohjoisessa voidaan saada jopa pieniä lumisateita.

Ilmatieteen laitoksen mukaan syksy saapuu maan eteläosiin normaalissa aikataulussa. Pohjois-Suomessa syksy on ollut selvästi myöhässä.