Ilmatieteen laitos – Erityisesti keväiden lämpötilat kohonneet pohjoisessa Fennoskandiassa

spring-1242520_960_720

Tuoreen tutkimuksen mukaan keväät ja syksyt ovat lämmenneet huomattavasti
pohjoisilla alueilla viimeisen sadan vuoden aikana. Samoin sään lämpimät
ääri-ilmiöt ovat yleistyneet ja kylmät ääri-ilmiöt harvinaistuneet.

Ilmasto lämpenee pohjoisilla alueilla maapallon keskimääräistä lämpenemistä
huomattavasti nopeammin. Uusi tutkimus pohjoisen Fennoskandian alueelta
osoittaa, että viimeisen sadan vuoden aikana (1914–2013) ilmaston
lämpeneminen on ollut voimakkainta keväällä ja syksyllä. Harvinaisen
lämpimiä keväitä on ollut aiempaa enemmän ja äärimmäisen korkeita kevät- ja
syyspäivien maksimilämpötiloja havaittiin usein viimeisimmän
20-vuotisjakson aikana.

Eniten ovat muuttuneet maalis–toukokuun ja syys–lokakuun päivittäiset
minimilämpötilat, jotka ovat kohonneet 1–5 astetta sadan vuoden aikana.
Myös pakkaspäivien määrä on vähentynyt sekä keväällä että syksyllä.

Talvikauden lyheneminen, minimilämpötilojen kohoaminen ja lämpimien
ääri-ilmiöiden yleistyminen sekä niiden mukanaan tuomat geofysikaaliset,
hydrologiset ja ekologiset muutokset tuovat haasteita pohjoisten alueiden
elinkeinoille, kuten poronhoidolle.

Lämpötilan ja sademäärän muutoksia ja sään ääri-ilmiöitä Suomen, Ruotsin ja
Norjan Lapissa sekä Kuolan niemimaalla tutkittiin yhdeksän arktisen
sääaseman pitkäaikaisten havaintoaineistojen avulla Itä-Suomen ja
Jyväskylän yliopistojen sekä Ilmatieteen laitoksen yhteistyönä.

Harvinaisen kylmät jaksot harvinaistuneet

Vastaavasti harvinaisen kylmiä vuodenaikoja oli vähän viimeisten 20 vuoden
aikana (1994–2013) verrattuna aiempiin samanpituisiin tarkastelujaksoihin.
Harvinaisen lauhoja talvia osui puolestaan niukimmin vuosiin 1954–1973,
joiden aikana joulu-helmikuun keskimääräinen ilmavirtaus kävi kaikkein
selvimmin idän puolelta ja ns. NAO-indeksi oli voimakkaimmin negatiivinen.
Vuorokauden ylimpien ja alimpien lämpötilojen tarkastelu joulu-, huhti-,
heinä- ja lokakuussa osoitti, että jakson 1994–2013 aikana esiintyi vähän
äärimmäisen matalia minimilämpötiloja.

Sademäärissä tapahtui vähemmän muutoksia. Kuukauden sademäärä kasvoi osalla
havaintopaikoista sadan vuoden aikana lähinnä heinä-, loka- ja joulukuussa.
Loka- ja tammikuussa päivittäisiä äärimmäisen korkeita sademääriä oli
kaikkein vähiten jakson 1934–1953 aikana.

Kivinen, S., Rasmus, S., Jylhä, K., Laapas, M. Long-Term Climate Trends and
Extreme Events in Northern Fennoscandia (1914–2013). Climate 2017, 5, 16.

http://www.mdpi.com/2225-1154/5/1/16