Oct 29

Ilmatieteen laitos – Suomen merialueilla mitattiin lähes myrskylukemia

Brittein saarilta kohti Baltiaa laajalti vahinkoja aiheuttaneen myrskyn kovimmat tuulet osuivat Suomen eteläpuolelle.

Suomen rannikon edustalla olevilla havaintoasemilla 10 minuutin keskituulen nopeus oli ylimmillään Hangossa 20,2 m/s eli hieman myrskyrajan (21 m/s) alapuolella, mutta Viron merialueilla myrskyraja kuitenkin ylitettiin. Aamuyöstä Pohjoisella Itämerellä merkitsevä aallonkorkeus ylitti 5 metriä, jolloin korkeimmat yksittäiset aallot olivat lähes 9,5 metrisiä.

Hetkelliset puuskat olivat meillä kovimmillaan etelärannikolla 20 m/s tuntumassa, mutta pidemmällä sisämaan puolella tuulet olivat selvästi heikompia. Tuulet olivat voimakkuudeltaan Suomen puolella pitkälti ennustetun kaltaisia.

Myrskymatalapaine toi mukanaan myös runsaita sateita. Etenkin maan eteläosassa 24 tunnin sademäärä oli yleisesti 15–25 millimetriä.

Lisätietoja:

Merialueiden tuulipäivät: http://ilmatieteenlaitos.fi/tuulitilastot
Lokakuun säätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/lokakuu
Syksyn tilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/syksytilastot

Tietoja lähimaiden kovimmista tuulenpuuskista Twitterissä:
https://twitter.com/meteorologit

Oct 28

Ilmatieteen laitos – Myrskymatalapaine saapuu heikentyneenä Suomeen ensi yönä

EU-131028

Maanantain ja tiistain välisenä yönä Suomeen saapuva myrsky on jo heikentynyt Suomeen saapuessaan.

Myrskytuulten ennustetaan olevan selvästi voimakkaampia Brittein saarilta Etelä-Ruotsiin ulottuvalla vyöhykkeellä sekä myöhemmin Viron puolella.

Ilmatieteen laitoksen 28. lokakuuta tekemän ennusteen mukaan voimakas matalapaine tuo runsaita sateita (paikoin n. 20 mm) maan etelä- ja itäosaan. Eteläisillä merialueilla myrskyää ja maan eteläosassa tuuli on myös sisämaassa voimakasta.

Suomessa lounaistuuli voimistuu lännestä alkaen, kun matalapaine saapuu Etelä-Ruotsista maan eteläosiin. Eteläisillä merialueilla keskituuli yltää yöllä myrskylukemiin. Maa-alueilla myrskypuuskat (yli 20 m/s) ovat melko todennäköisiä aivan rannikon tuntumassa. Varsinaisten myrskypuuskien eteneminen sisämaahan on vielä epävarmaa, mutta tuuli on joka tapauksessa voimakasta.

–Lounaismyrskyt ovat yleensä melko hyvin ennustettavissa. Matalapaineen reitti on varmentunut säämalleissa ja kovimmat tuulet jäävät Suomen eteläpuolelle, toteaa päivystävä meteorologi Jari Tuovinen Ilmatieteen laitoksesta.

Merellä varauduttava kovaan aallokkoon

Suomenlahdella ja Pohjois-Itämerellä esiintyy yöstä alkaen kovaa aallokkoa, jossa merkitsevä aallonkorkeus ylittää 4 metriä. Merivesi nousee Suomenlahdella nopeasti, mutta alhaisesta lähtötasosta johtuen pinnannousu ei näytä aiheuttavan tulvimisongelmia.

Ilmatieteen laitos seuraa tilannetta ja tiedotetta päivitetään tarvittaessa.

Lisätietoja:

Voimassa olevat varoitukset: www.ilmatieteenlaitos.fi/varoitukset

Merialueiden tuulipäivät: http://ilmatieteenlaitos.fi/tuulitilastot
Lokakuun säätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/lokakuu
Syksyn tilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/syksytilastot

Oct 26

Raju syysmyrsky lähestyy Eurooppaa

1175576_10151681553274209_290380951_n

Eurooppaa lähestyy raju syysmyrsky, joka iskee ensimmäisenä Britanniaan.

Maan etelärannikolle on luvassa jopa 40 metriä sekunnissa puhaltavia puuskia.

Ilmatieteen laitoksen mukaan Suomi säästynee syysmyrskyltä. Suomenlahdella saattaa olla kovia tuulia tiistaina.

Voimakkaimmillaan myrsky on Britannian lisäksi Pohjanmeren rannikolla ja Tanskassa. Rajut puuskat voivat ulottua myös Viroon. Ruotsin ilmatieteen laitos on varoittanut maansa viranomaisia myrskytuulista.

Ilmatieteen laitos arvioi, että sään aiheuttama onnettomuusriski nousee myrskyn vaikutusalueella. Myrskyn vaarallisuus perustuu juuri voimakkaisiin puuskiin.

Oct 22

Ilmatieteen laitos – Vuoden suurimmat rakeet halkaisijaltaan pesäpallon kokoisia

3264786378467238648736874

Raekausi oli tänä vuonna varsin kaksijakoinen ja lopulta keskimääräinen. Suurin osa tapauksista ja raepäivistä osui yllättäen kesäkuulle.

Ilmatieteen laitoksen mukaan raepäiviä kertyi viime kesänä 47 kappaletta. Viimeisin raekausi oli tilastojen valossa varsin keskimääräinen, vaikka kesäkuun tapausmäärät olivatkin kaksinkertaiset. Kesäkuu olikin aktiivisempi kuin heinä- ja elokuu yhteensä. Heinäkuun alun jälkeen rakeita satoi poikkeuksellisen vähän. Eniten raehavaintoja tehtiin maan länsiosassa.
Raekuurojen aiheuttamat vahingot olivat varsin pienialaisia ja yksittäisiä. Huhtikuun lopun ja syyskuun välisenä aikana raetapauksia havaittiin yhteensä 291 kappaletta, kun kesällä 2012 tapauksia kertyi vajaa 250 ja kesällä 2011 noin 300 kappaletta. Suurien rakeiden havaintoja kertyi 52 kappaletta.

Suuria rakeita satoi 15 päivänä

Kesän aikana raehavaintoja kertyi eri lähteistä 291 kappaletta. Suuria eli halkaisijaltaan yli kahden sentin kokoisia rakeita havaittiin 1.6.–13.8. välisenä aikana 15 eri päivänä, kun niitä vuotta aiemmin kirjattiin vain 6 päivänä. Suurimmat havaitut rakeet olivat noin 7,0 senttimetrin eli noin pesäpallon kokoisia ja ne havaittiin Oulun pohjoispuolella, Iin Illinsaaressa 30. kesäkuuta.
– Lämmin ja kostea kesäkuu oli otollinen voimakkaille nousuvirtauksille ja sitä kautta myös rajuille ukkosille sekä suurille rakeille. Kesäkuu oli ennätyksellisen vilkas vuodesta 2007 alkaneen tiiviimmän seurantajakson aikana. Toisaalta vastaavanlaista hiipumista ei ole koettu aiemmin heinä- ja elokuun aikana, Ilmatieteen laitoksen meteorologi Jari Tuovinen sanoo.

Ilmatieteen laitos jatkoi tiivistä yhteistyötään myrskybongareiden kanssa raehavainnoin keruun osalta. Lumiraetapauksia ei kirjata tietokantaan, koska ne poikkeavat monin tavoin jäärakeista eivätkä aiheuta vahinkoa. Kaikki esitetyt luvut kuvaavat siis vain jääraetapauksia ja päiviä, jolloin jäärakeita on satanut.

Kesäkuu ennätysvilkas

Raekausi käynnistyi jo ennen vappua, kun 27. huhtikuuta maan keskiosaan kehittyi yksittäisiä raekuuroja. Käytännössä raekausi käynnistyi kunnolla sään lämpenemisen yhteydessä toukokuun 17. ja 18. päivänä, jolloin rakeita satoi Lounais-Suomessa. Rakeita havaittiin toukokuussa 7 eri päivänä.

Kesäkuu oli ylivoimaisesti kesän vilkkain raekuukausi. Itse asiassa jaksolla 31.5.–10.6. havaittiin rakeita joka päivä jossakin päin Suomea. Toistaiseksi näin pitkää, 11 päivän mittaista, raejaksoa ei ole aiemmin havaittu.

Kesän ensimmäiset suuret rakeet havaittiin lakkiaislauantaina 1.6. ja tuolloin 2 senttimetrin kokoisia rakeita satoi Sastamalan Suodenniemellä sekä Rovaniemellä. Tästä eteenpäin kesäkuun raekuurot painottuivat selvästi maan länsiosaan. Niinpä 2.6. melko kookkaita rakeita ihmeteltiin jo Kauhajoella, mutta lisää oli tiedossa. Tiistaina 4.6. suuria rakeita satoi monin paikoin. Jokioisilla, Punkalaitumella, Valkeakoskella ja Siikaisilla raekoko ylsi 3–4 cm tehden paikallista vahinkoa rikkomalla valokatteita ja tekemällä lommoja autojen peltipintaan. Seuraavana päivänä kesäkuun 5. päivä 3 cm rakeita satoi Sastamalassa, Karijoella, Kurikassa ja Ilmajoella. Torstaina 6.6. raeaktiivisuus siirtyi Lounais-Suomeen (mm. Salo ja Vampula) ja perjantaina 7.6. mm. Kangasalan Luopioisen raekuuro oli melko voimakas.

Sunnuntain 9.6. raekuuroja esiintyi Kaakkois-Suomessa ja Savossa sekä Oulun eteläpuolella. Lopulta vielä maanantaina 10.6. raesateet koettelivat Pirkanmaata ja Hämettä. Lempäälässä rakeita satoi 20–30 minuutin ajan saaden maan täysin valkeaksi. Myös Hämeenlinnan, Lammin, Tuuloksen ja Vääksyn seuduilla rakeita tuli runsaasti. Vaajakoskella 17.6. havaittiin illan suussa yli 4 cm kokoisia rakeita.

Kuukauden loppuun osui vielä kaksi voimakasta raepäivää. Torstaina 27.6. Alavudella, Kangasalalla sekä Asikkalassa satoi suuria rakeita ja 30. päivän aamuna Iin yli liikkui kesän voimakkain havaittu raekuuro, jossa suurimmat rakeet olivat halkaisijaltaan peräti 7,0 cm. Rakeita satoi kesäkuussa 18 eri päivänä, joista suuria rakeita esiintyi peräti 11 päivänä.

Raekausi alkoi hiipua jo heinäkuun aikana

Heinäkuu oli poikkeuksellisen vähärakeinen. Tapaukset painottuivat maan keskiosaan sekä Pohjois-Pohjanmaalle. Heinäkuussa oli käytännössä vain yksi voimakkaampi raepäivä, 26.7. Lounaassa rakeet tulivat rankkasateiden yhteydessä aiheuttaen äkkitulvia. Ainakin Karjaalla, Salossa ja Pellossa rakeet olivat suuria, halkaisijaltaan 2,5–4 senttimetriä.

Elokuu oli heinäkuun tavoin hyvin hiljainen rakeiden osalta. Suurin osa tapauksista osui 11. ja 13. päivien väliseen aikaan. Elokuun 13. päivän raekuuro Vaasan Mustasaaressa oli voimakas ja suurimmat rakeet 2,5 cm kokoisia. Heinäkuussa rakeita satoi 10 päivänä, elokuussa raehavaintoja tehtiin seitsemänä päivänä. Suuria rakeita satoi heinä- ja elokuussa yhteensä neljänä päivänä.
Syyskuussa kuiva ja melko lämmin suursäätila jatkui eikä kuurosateita juurikaan esiintynyt. Syyskuussa raepäiviä oli enää 3 kappaletta.

Lisätietoja:

http://ilmatieteenlaitos.fi/rakeet

Oct 15

Pääkaupunkiseudulla on tehty merkittäviä ilmastotekoja vuonna 2013

Paakaupunkiseudun_ilmastotekoja_2013_web

Pääkaupunkiseudun kunnissa on tehty alkuvuoden 2013 aikana useita merkittäviä toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Helsingin kaupunki nosti huhtikuussa hiilidioksidin päästövähennystavoitteen 30 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Espoo aikoo hankkia lähivuosina lisää aurinkoenergiaa, ja HSL:n tilaamassa liikenteessä vähäpäästöisten bussien osuus kipuaa yli 60 prosenttiin. Tiedot käyvät ilmi HSY:n julkaisemasta Pääkaupunkiseudun ilmastotekoja -katsauksesta.

HSY:n juuri julkaisema Pääkaupunkiseudun ilmastotekoja -katsaus esittelee parhaita esimerkkejä, joita kaupungit, Helsingin seudun ympäristöpalvelut HSY ja Helsingin seudun liikenne HSL ovat tehneet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tammi–kesäkuussa 2013. Hillintäkeinot koskevat pääosin toimia, joihin kaupungit voivat vaikuttaa omilla päätöksillään kuten liikennettä, maankäyttöä, sähkönkulutusta, rakennuksia, hankintoja, kulutusta ja jätteitä sekä energiantuotantoa ja jakelua.

Helsinki nosti kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteen 30 prosenttiin

Helsingin kaupunginvaltuusto päätti huhtikuussa 2013 nostaa Helsingin kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteen 30 prosenttiin vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Aiempi tavoite oli 20 prosenttia.

Helsingin kaupungin uuden strategiaohjelman mukaan Helsingin Energian tuotannon päästövähennys on 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä vuoteen 1990 verrattuna. Lisäksi Helsingin Energia nostaa uusiutuvan energian osuuden 20 prosenttiin vuonna 2020.

Helsingissä on tehty ilmastotyötä myös muun muassa ottamalla kattavasti käyttöön kaupungin työntekijöiden työasemien virransäästöominaisuudet. Työasemien sähkönkulutus väheni 6 150 megawattituntia, mikä vastaa noin 740 000 euron säästöä vuonna 2012 verrattuna toimenpidettä edeltävään aikaan.

Espooseen lisää aurinkopaneeleita kaupungin katoille

Espoo aikoo sijoittaa aurinkopaneeleja kaupungin katoille ja hankkia lähivuosina aurinkoenergiaa usean sadan neliön verran. Espoon kaupungilla on parhaillaan käytössä 550 neliötä aurinkopaneeleita. Tavoitteena on kaksinkertaistaa määrä vuoteen 2016 mennessä.

HSY lisää uusiutuvan energian tuotantoa uudella mädätyslaitoksella. Mädätyslaitos rakennetaan Espooseen Ämmässuon jätteenkäsittelykeskukseen aiemmin rakennetun kompostointilaitoksen yhteyteen. Mädätyslaitoksessa biojätteestä tuotetaan uusiutuvaa energiaa ja multatuotteen raaka-ainetta. Mädätyslaitos valmistuu vuoden 2014 lopussa.

Vantaalla on tehty ilmastotyötä ja saatu merkittäviä säästöjä energiatehokkuutta edistävillä E-palveluhankkeilla. Kolmen tuhannen euron investoinnilla on säästetty kolmessa kuukaudessa 70 000 euroa. Hankkeessa on mukana 15 kiinteistöä. E-palveluhankkeet muistuttavat ESCO-hankkeita, mutta ne eivät sisällä investointeja.

Liikenteen päästöt pääkaupunkiseudulla vähenevät, kun HSL:n tilaamassa liikenteessä vähäpäästöisten bussien osuus kipuaa yli 60 prosenttiin vuonna 2014. Vuoden 2014 alusta bussiliikenteeseen tulee 85 uutta, vähäpäästöistä bussia.

HSY seuraa pääkaupunkiseudun ilmastostrategian toteutumista laskemalla vuosittain seudun kasvihuonekaasupäästöt ja kokoamalla havainnollisia seudun kehitystä kuvaavia tunnuslukuja yhteen. HSY julkaisee Pääkaupunkiseudun ilmastotekoja -katsausta osana ilmastostrategian seurantaa.

Pääkaupunkiseudun ilmastotekoja 2013 tammi–kesäkuu: 
http://www.hsy.fi/seututieto/ilmasto/esimerkit/Sivut/default.aspx

Oct 14

Voimakas tuuli aiheutti vahinkoja maan pohjoisosassa

Voimakas tuuli aiheutti vahinkoja maan pohjoisosassa sunnuntain vastaisen yön ja aamun aikana.

Tuulisinta oli Lapissa, jossa alavilla alueilla kovimmat puuskat olivat 20–25 m/s, paikoin isompien järvien rannoilla 26–27 m/s. Järvi- ja tunturiasemilla sekä Kevon kanjonissa puuskat yltyivät 30 m/s tuntumaan tai sen yli. Mitatut puuskanopeudet eivät olleet Lapin tuuli-ilmastossa harvinaisia tai poikkeuksellisia – joskaan eivät jokavuotisia.

Kymmenen minuutin keskituulen nopeus nousi sunnuntaina aamulla Perämeren pohjoisosassa paikoin myrskylukemiin, 21–23 m/s. Tämän lisäksi Lapin tuntureilla sekä Inarijärven ja Lokan tekojärven alueilla keskituuli puhalsi myrskyrajan tuntumassa.

Maa-aluiden varoitukset koskevat puuskatuulia

Sääennusteissa tuulen nopeudella tarkoitetaan kymmenen minuutin keskituulta. Mittausten mukaan puuskanopeudet merialueilla ovat noin 1,3-kertaisia ja maa-alueilla noin 1,7-kertaisia 10 minuutin keskituulen nopeuteen verrattuna. Tuulen suunnalla tarkoitetaan suuntaa, josta tuuli puhaltaa. Kun tuulen sanotaan kääntyvän puhaltamaan jostakin, se tarkoittaa, että tuuli kääntyy puhaltamaan kyseisestä suunnasta. Tulee muistaa, että tuuliolosuhteet vaihtelevat paikallisesti maastosuhteiden ja muiden esteiden myötä.

Ilmatieteen laitos antaa merelle huomautuksia veneilijöille, kovan tuulen varoituksia, myrsky- ja hirmumyrskyvaroituksia. Maa-alueille annetaan vaarallisesta tuulesta varoituksia ja lisäksi sisävesillä liikkujia varoitetaan navakasta tuulesta.

Merialueiden tuulivaroituksissa käytetään 10 minuutin keskituulta. Maa-alueilla varoitetaan puuskista.

Lisätietoja:

Lokakuun sääseuranta: http://ilmatieteenlaitos.fi/lokakuu

Oct 11

Jopa 260 000 ihmistä on evakuoitu Intiaa lähestyvän hirmuisen syklonin alta

www.imd.gov.insectionnhacdynamiccwind

Sykloni on yhtä suuri kuin puolet Intiasta. Sen odotetaan iskevän Intian itärannikolle lauantai-iltana.

Intian itärannikkoa lähestyy sykloni, joka on viime päivät kerännyt voimiaan Bengalinlahdella. Phailiniksi nimetty sykloni on niin suuri, että se täyttää lähes koko lahden. Sen koko on puolet Intian maapinta-alasta.

Intialaisten meteorologien mukaan myrskytuulet puhaltavat jopa 220 kilometriä tunnissa, mutta yhdysvaltalaiset arvelevat nopeudeksi jopa 315 kilometriä tunnissa. Myrskyä on verrattu hirmumyrsky Katrinan, joka tuhosi suuren osan New Orleansin kaupungista Yhdysvalloissa vuonna 2005.

www.imd.gov.insectionnhacdynamiccwindbbbbbbb

Jopa 260 000 ihmistä on evakuoitu syklonin alta, ja evakuoinnit Orissan ja Andrha Pradeshin osavaltioista itärannikolla jatkuvat. Vuonna 1999 sykloni tappoi alueella 10 000 ihmistä.

Viranomaisten mukaan sykloniin on nyt varauduttu paremmin. Viranomaiset varoittavat kuitenkin, että Phailin aiheuttaa suurta tuhoa asunnoille, viljelmille, rautateille, sähkönjakeluun ja veden saantiin.

Ennustegraafit: IMD ( Indian Meteorological Department)

Oct 10

Suomen Akatemia: Avaruussäätä yhä vaikea ennustaa puutteellisten havaintojen vuoksi

0714-zombie-satellite-coronal-mass-ejection_full_600

Auringon koronan massapurkauksiksi kutsutut valtavat plasmapilvet (CME:t) aiheuttavat lähes kaikki merkittävät avaruusmyrskyt. Niiden ennustamiseen kehitetyt tietokonesimulaatiot ovat viime aikoina parantaneet myrskyjen ennustettavuutta, mutta se on silti yhä vaatimatonta. Tämä johtuu sekä Auringon ja Maan suuresta välimatkasta, harvasta havaintoverkosta että vaikeudesta arvioida CME:iden rakennetta, kertoo akatemiatutkija Emilia Kilpua.

Yhteiskuntamme on yhä riippuvaisempi teknologiasta jota avaruussää voi vaurioittaa. Kun plasmapilvi iskeytyy Maan magnetosfääriin, Maan lähiavaruudessa tapahtuu paljon rajuja muutoksia, muun muassa revontulialueen virroissa ja Maata ympäröivissä säteilyvöissä. Tämä saa aikaan upeita revontulinäytelmiä mutta myös haitallisia katkoksia GPS-paikannuksessa ja radioliikenteessä, häiriöitä satelliiteissa ja sähköverkossa. Siksi avaruussään ennustaminen olisi tärkeätä.

Avaruussääpalveluiden käyttäjät tarvitsisivat noin päivän verran varoitusaikaa. Siksi ennusteet joudutaan tekemään epäsuorien Aurinko-havaintojen perusteella. Maata kohti purkautuvien CME:iden suunnan ja nopeuden määrittäminen on hyvin vaikeaa. Plasmapilviä pystytään havaitsemaan luotettavasti vain noin kymmenesosan verran niiden alkutaipaleesta Auringosta Maahan. Viimeisten kunnollisten havaintojen jälkeen CME:n etenemissuunta ja nopeus voivat muuttua merkittävästi.

”Näin ollen CME, jonka on ennustettu törmäävän suoraan Maahan, voikin vain hipaista Maan magnetosfääriä ja ennustettu aktiivisuus jää olemattomaksi. Vastaavasti CME:n rata voi muuttua niin, että se yllättäen törmääkin suoraan Maahan ja aiheuttaa suuren avaruusmyrskyn. Jos CME:n magneettikenttä on pohjoiseen, ei avaruusmyrskyä synny, vaikka nopea ja voimakas CME törmäisikin suoraan Maahan. Samoin vuorovaikutus ympäröivän aurinkotuulen ja muiden CME:iden kanssa voi muuttaa merkittävästi CME:n rakennetta ja sen kykyä ajaa avaruusmyrskyjä”, kertoo Kilpua.

NASA laukaisi vuonna 2006 STEREO-luotaimia, jotka ovat mahdollistaneet plasmapilvien kuvaamisen useista eri suunnista ja parantaneet CME:iden suunnan ja nopeuden arviointia. STEREO-luotainten etäisyys muuttuu kuitenkin jatkuvasti, eikä niitä siksi voida käyttää jatkuvien avaruussääennusteiden tekemiseen.

Helsingin yliopiston Kumpulan avaruuskeskuksessa tehdään laajasti perustutkimusta, joka hyödyntää avaruussääennusteita.  Siellä tuotetaan palveluja yhteiskunnalle, kuten aktiivisuuden tason raportointia, tulevaisuudessa myös ennusteita aurinkohavainnoista.  Kilpuan tutkimusryhmä selvittää STEREO-mittausten avulla, miten CME:t kiertyvät ja muuttavat suuntaansa Auringosta lähdettyään.

”Erityisen mielenkiintoista on ymmärtää, miten supermyrsky voi syntyä”, Kilpua kertoo. Heinäkuussa 2012 voimakas plasmapilvi ohitti Maan, mutta osui STEREO-A luotaimeen. Purkaus oli yksi voimakkaimmista koskaan havaituista, ja sen uskotaan olleen jopa voimakkaampi kuin vuoden 1859 Carringtonin myrskyn aiheuttajan, jolloin revontulia näkyi jopa Havaijia myöten ja lennätinverkostot sekosivat pitkäksi aikaa.  Syynä supermyrskyihin on usein voimakkaasti vuorovaikuttavat plasmapilvet.

Oct 03

Ilmatieteen laitos – Auringonsäteilyn mittaukset käynnistyneet Östersundomissa

Sun - Google-haku - Google Chrome_2013-10-03_13-22-01

Ilmatieteen laitos on aloittanut Helsingin Östersundomin aurinkoenergiapotentiaalin selvitystyön.

Östersundomiin on pystytetty auringonsäteilyn mittausasema. Mittausasemalta saadaan tarkkaa tietoa saapuvan auringonsäteilyn määrästä. Mittaustuloksiin ja satelliittiaineistoon pohjautuvan selvityksen tarkoituksena on kartoittaa Östersundomin alueen aurinkoenergiapotentiaali ja hankkia lähtötiedot aurinkoenergian saannin todellisesta määrästä alueella. Selvityksen tietoja ja suosituksia aurinkoenergiaan liittyvistä tekijöistä hyödynnetään Helsingin Energian aurinkoenergian tuotannon ja siihen liittyvän palveluliiketoiminnan kehittämisessä sekä Helsingin kaupungilla Östersundomin suunnittelussa.

”Tulevaisuuden Östersundom saa energiaa auringosta. Helsingin kaupungin strategiaohjelman mukaisesti alueesta luodaan houkutteleva sijaintipaikka cleantech-alojen yrityksille. Alueella tullaan hyödyntämään uusiutuvia energianlähteitä”, sanoo projektinjohtaja Ari Karjalainen Helsingin kaupungin talous- ja suunnittelukeskuksesta. Selvityksestä saadaan konkreettista tietoa myös kaavoituksen tueksi. Kaavaratkaisuilla voidaan edistää aurinkolämmön ja -sähkön käyttöä Östersundomissa. Energiayhtiön näkökulmasta parhaillaan toteutettava tutkimus on hyvä esimerkki aluekohtaisen tiedon keräämisestä ja sitä voidaan hyödyntää tulevaisuuden energiahuollon ratkaisuja kehitettäessä. ”Aurinkoenergia eri muodoissaan muodostaa merkittävän osan uusiutuvan energian tuotannostamme lähitulevaisuudessa”, sanoo kehityspäällikkö Jouni Kivirinne Helsingin Energiasta.

Tietoa Suomen aurinkoenergiaoloista

Ilmatieteen laitos näkee nyt suoritettavan selvityksen avauksena ymmärtää paremmin Suomen aurinkoenergiaoloja. ”Selvitys auttaa ymmärtämään, kuinka edustavia satelliittimittauksiin pohjautuvat auringonsäteilyarviot ovat. Lisäksi saadaan tietoa aurinkoenergiapotentiaalin vaihtelusta rannikon tuntumassa. Myös Suomen pitkät kesäpäivät kiinnostavat: miten saadaan energia parhaiten hyödynnettyä kun aurinko liikkuu niin laajasti eri ilmansuuntien yli”, toteaa Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Anders Lindfors.
”Aurinkoenergiasektorilla on useita kiinnostavia tutkimuskohteita liiketoimintamalleista teknologiakysymyksiin. Parhaillaan käynnissä oleva selvitys tuo tarvittavaa lisätietoa paikkakohtaista olosuhteista, edistää alueellisten energiaratkaisuiden kehittämistä ja luo näin uusia mahdollisuuksia cleantech- yrityksille ”, sanoo projektipäällikkö Mervi Suni Lahden Seudun Kehitys LADEC Oy:sta, jonka koordinoimassa CLEAR17-hankkeessa selvitystyö toteutetaan. Hanketta rahoittavat muun muassa Helsingin kaupunki, Helsingin Energia, SATO-Rakennuttajat Oy, UTU Oy, Tengbom Eriksson Arkkitehdit Oy, Termo Panels Oy, Granlund Oy sekä Euroopan aluekehitysrahasto EAKR.

Mittaustuloksiin voi tutustua Yhteinen Östersundom -sivustolla: www.yhteinenostersundom.fi

Östersundom on Helsingin, Sipoon ja Vantaan yhteinen yleiskaava-alue, josta suunnitellaan noin 70 000 asukkaan pientalovaltaista kaupunginosaa.

www.yhteinenostersundom.fi
www.uuttahelsinkia.fi/ostersundom

Oct 02

Uudenlainen säätutka käyttöön Kuopiossa ja Utajärvellä

7894372498738

Kuva: Timo Posio

Ilmatieteen laitoksen uudet kaksoispolarisaatiotutkat on otettu käyttöön Kuopiossa ja Utajärvellä.

Tutkat on toimittanut Vaisala Oyj. Ilmatieteen laitos on ollut mukana tutkien kehittämisessä yhdessä Vaisalan kanssa.
Ilmatieteen laitoksen säätutkaverkkoon kuuluu kahdeksan tutkaa. Kuopion ja Utajärven tutkien lisäksi Korppoossa, Vantaalla, Kouvolassa ja Ikaalisissa sijaitsevat tutkat hyödyntävät jo kaksoispolarisaatiotekniikkaa. Tutkat on toimittanut Vaisala Oyj. Ilmatieteen laitos on ollut mukana tutkien kehittämisessä yhdessä Vaisalan kanssa.

Uusi teknologia mahdollistaa muun muassa liikenneturvallisuuden parantamisen, sillä sateiden havainnointi ja ennustaminen tarkentuvat. Uuden teknologian ansiosta tutkat pystyvät erottelemaan sateen eri olomuodot, kuten veden, lumen ja rakeet toisistaan. Lisätiedon ansiosta meteorologit voivat havaita ja ennustaa sateiden voimakkuutta entistä tarkemmin. Ilmatieteen laitos odottaa uuden teknologian parantavan myös mittausdatan laatua, sillä tutkakuvista saadaan entistä paremmin erotelluksi toisistaan paitsi eri sadetyypit, mutta myös sadehavaintoja häiritsevät linnut ja hyönteiset.

Kuopion kaksoispolarisaatiotutka on hyödyllinen alueen lentoliikenteelle. Sadepilvien sisäisen rakenteen tunteminen on lentoliikenteelle erityisen tärkeätä, sillä esimerkiksi linnut ja rakeet voivat aiheuttaa lentokoneille vaurioita. Lentäjien on myös oleellista tietää, mikä osa pilvestä on vettä, mikä jäätä. Uuden tutkan tuottamista kuvista lentosäätä ennustava lentosäämeteorologi voi aikaisempaa paremmin saada tietoa pilvissä syntyvistä vaarallisista ilmiöistä, kuten turbulenssista ja alijäähtyneestä vedestä.

Uusi tekniikka pienentää säätutkan sadearvioiden epävarmuutta rankkasateissa

Mittauspaikan ja tutka-antennin väliin sattuvat kovat sateet voivat heikentää merkittävästi tutkamittauksia. Kaksoispolarisaatiotekniikan avulla heikkenemistä voidaan arvioida ja korjata vanhoja tutkia paremmin.

Sateen mittaaminen säätutkalla perustuu mikroaaltojen sirontaan sadepisaroista. Mitä enemmän ja mitä isompia pisaroita tutkasäde kohtaa, sitä voimakkaampi kaiku niistä saadaan. Koska sateessa on tyypillisesti millimetrin kokoisia pisaroita kymmenen sentin välein, normaalisti aallot etenevät ongelmitta muutaman sadan kilometrin päähän ja takaisin. Erityisen rankoissa sateissa säteilyn vaimeneminen matkan varrella aiheuttaa kuitenkin merkittävää virhettä.

Sadepisarat eivät ole pallon tai kyynelen muotoisia, vaan muistuttavat pikemminkin sämpylöitä. Varsinkin isot pisarat litistyvät pudotessaan ilmanvastuksen vaikutuksesta. Siksi vaakasuoraan polarisoidut mikroaallot kohtaavat pisarajoukossa enemmän vettä kuin pystysuoraan polarisoidut. Perinteisissä säätutkissa on käytetty pelkästään vaakasuuntaan polarisoituja mikroaaltoja, joilla saadaan sateesta mahdollisimman voimakas kaiku. Uusissa
kaksoispolarisaatiotutkissa mitataan yhtaikaa sekä vaaka- että pystypolarisoiduilla aalloilla, ja niiden mittaaman sironnan erilaisia ominaisuuksia tarkastelemalla voidaan arvioida vaimennuksen määrää ja korjata se. Kaksoispolarisaatiosta on hyötyä myös rakeiden tunnistamisesta.

Ilmatieteen laitos tuottaa säätutkakuvia julkiseen ja asiakkaiden käyttöön. Säätutkakuvat ovat saatavilla myös kesäkuussa avattujen aineistojen kautta. Yksi tutka kartoittaa sadealueet noin 250 kilometrin säteellä tutkan ympäriltä. Talvisateilla kantama on tyypillisesti vähemmän johtuen siitä, että lumisateet tulevat matalammista pilvistä. Yleisölle välitettävät koko Suomen alueen kuvat on rakennettu usean tutkan yhdistelmästä, sillä se antaa parhaan kuvan sadetilanteesta.

Vaisala aloitti kaksoispolarisaatiotutkan kehittämisen 2000-luvun alussa yhteistyössä mm. Helsingin ja Coloradon yliopistojen kanssa. Kaikkiaan Vaisalan tutkalaitteistoja on tilattu yli 100 kappaletta 20 eri maahan.

Ilmatieteen laitoksen säätutkaverkosto: http://ilmatieteenlaitos.fi/suomen-tutkaverkko
Kaksoispolarisaatiotutkat: http://ilmatieteenlaitos.fi/uudet-tutkat
Sadealueet Suomessa: http://ilmatieteenlaitos.fi/sade-ja-pilvialueet
Vaisalan säätutkat:http://www.vaisala.fi/fi/meteorology/products/weatherradars/Pages/default.aspx