Sep 30

Väitös avaruussään mallinnuksesta

Aurora-SpaceShuttle-EO

Ilmatieteen laitoksen tutkija on suunnitellut hilan, jolla avaruussäämallit saadaan helposti rinnakkaistettua supertietokoneille.

Avaruuteen lähetetyistä laitteista suurin osa sijaitsee Maan magnetosfäärissä, missä ne altistuvat avaruussäälle. Avaruussäällä tarkoitetaan Maan lähiavaruuden lämpötilan, magneettikentän ja muiden ominaisuuksien päivittäistä vaihtelua auringosta jatkuvasti virtaavan plasman eli aurinkotuulen vuoksi. Avaruussäällä voi olla haitallisia vaikutuksia myös Maan pinnalla, esimerkkinä sähkönsiirtoverkkoihin indusoituvat suuret tasavirrat.

Tietokoneiden laskentatehon kasvu mahdollistanut mallinnuksen

Tietokoneiden laskentateho on kasvanut eksponentiaalisesti jo vuosikymmenien ajan, minkä seurauksena myös laskennallisen mallinnuksen merkitys tieteelle on kasvanut huomattavasti. Laskennallinen mallintaminen on erityisen tärkeää avaruusplasmafysiikassa, sillä aurinkokunnan ulkopuolelta ei ole suoria mittauksia, eikä kaikkia avaruusplasman ominaisuuksia voida tutkia maanpäällisissä laboratorioissa. Supertietokoneiden laskentaytimien määrän kasvaessa myös laskennallisten mallien rinnakkaisesta suorituskyvystä on tullut ratkaisevan tärkeää.

Ilmatieteen laitoksen tutkija Ilja Honkonen on suunnitellut hilan, jolla avaruussäämallit saadaan helposti rinnakkaistettua supertietokoneille.

Ilja Honkonen on väitöskirjan yhteydessä suunnitellut ja toteuttanut rinnakkaisen hilan, jota käytetään tällä hetkellä kahdessa Ilmatieteen laitoksella kehitettävässä avaruussäämallissa. Hila jakaa kolmiulotteisen avaruuden vaihtelevankokoisiin laatikoihin joissa magnetosfäärin tilan kehittymistä kuvaavat yhtälöt ratkaistaan.
Väitöskirjassa kehitetyn hilan vahvuuksia ovat tehokkuus, soveltuvuus hyvin erilaisiin simulaatioihin ja helppokäyttöisyys. Hila on vapaasti saatavilla osoitteesta https://gitorious.org/dccrg.

Filosofian maisteri Ilja Honkonen väittelee Helsingin yliopistolla 4. lokakuuta. Vastaväittäjänä toimii professori Jörg Büchner, Max Planck-instituutista. Väitöskirja koostuu johdannosta ja neljästä vertaisarvioidusta julkaisusta joissa kuvataan laskennallisten avaruussäämallien kehittämistä ja käyttöä Maan lähiavaruuden tutkimiseen. Avaruussäämallien kaikki kehittämisaskeleet käydään läpi alkaen alustavasta suunnittelusta ja toteutuksesta, jaetun muistin rinnakkaistuksesta ja laskentanopeuden optimoinnista aina testaukseen ja validointiin asti. Väitöskirja artikkeleineen on ladattavissa osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-697-794-5

Sep 27

IPCC:n uusi raportti: Lämpötilan nousu pahimmillaan lähes viisi astetta

663264783

Vakavimman skenaarion mukaan maapallon keskilämpötila voi nousta vuosisadan loppuun mennessä lähes viisi astetta.

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n uusimman raportin ilmastotiedettä käsittelevä ensimmäinen osa on hyväksytty IPCC:n kokouksessa Tukholmassa. Vakavimman skenaarion mukaan maapallon keskilämpötila voi nousta vuosisadan loppuun mennessä lähes viisi astetta. Kansainvälisesti asetettu tavoite lämpötilan nousun rajoittamisesta kahteen asteeseen edellyttäisi kasvihuonekaasupäästöjen rajua vähentämistä.

IPCC:n raportissa arvioidaan neljää uutta kasvihuonekaasuskenaariota. Näistä vaihtoehdoista vakavin, nykytahdilla kasvavat kasvihuonekaasupäästöt, johtaisi maapallon keskilämpötilan kohoamiseen viime vuosikymmenten tasoon verrattuna lähes kolmesta viiteen astetta vuoteen 2100 mennessä. Jos taas päästöt onnistuttaisiin kääntämään nopeaan laskuun jo vuoden 2020 tienoilla, lämpötila nousisi silti noin asteen.

Valtaosa lisääntyneestä lämmöstä varastoituu meriin

Raportissa tuodaan esiin merien merkitys ilmastonmuutoksessa.
”On tärkeää tiedostaa, että ilmakehän lämpeneminen on ainoastaan yksi merkki ilmastonmuutoksesta. Nyt meillä on syvällisempää tietoa myös merien merkityksestä”, toteaa Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja ja Suomen IPCC-ryhmän puheenjohtaja Petteri Taalas.

Valtaosa, yli 90 prosenttia, maapallon ilmastojärjestelmän lisääntyneestä lämpöenergiasta on varastoitunut meriin. Lämmön varastoituminen meriin selittää osaksi sen, että ilmakehän lämpeneminen ei etene tasaisesti. Ilmastossa esiintyy vuosien ja vuosikymmenten välistä luonnollista vaihtelua, jolloin lämpeneminen välillä kiihtyy ja välillä hidastuu.

Jäätiköiden sulaminen ja meriveden lämpölaajeneminen nostavat merien pintaa. Valtamerien pinta on kohonnut aikavälillä 1901–2010 keskimäärin 1,7 mm vuodessa, vuosina 1971–2010 2,0 mm vuodessa ja vuosina 1993–2013 keskimäärin jo 3,2 mm vuodessa. Merenpinnan nousu kiihtynee ja jatkuu vuosisatoja. Merien on havaittu myös happamoituvan, kun ne sitovat ilmakehän lisääntyvää hiilidioksidia.

Ilmastonmuutos voimakkainta arktisella alueella

Maapallon lämpötila on kohonnut keskimäärin 0,85 astetta vuodesta 1880. Lämpenemisen tahti on ollut kiihtyvää: raportin mukaan viimeiset kolme vuosikymmentä ovat olleet maailmanlaajuisesti lämpimämpiä kuin yksikään aikaisempi vuosikymmen vuodesta 1850 alkaen.

Raportti vahvistaa tietoa, että ilmastonmuutoksen eteneminen näkyy voimakkaimmin pohjoisilla alueilla. Havaintotietojen mukaan arktisen merijään vuosittain peittämä alue on pienentynyt. Myös kevään lumipeite pohjoisella pallonpuoliskolla on kutistunut. Lumi- ja jääpeitteen vähenemisen arvioidaan jatkuvan tulevaisuudessa.

Tieteen viesti päättäjille yhä vahvempi

Ilmastonmuutoksen tieteelliseen taustaan keskittyvä ensimmäinen osaraportti vahvistaa entisestään IPCC:n vuosina 1990, 1995, 2001 ja 2007 julkaisemissa raporteissa esille tulleita tutkimustuloksia ilmastonmuutoksen etenemisestä.

”Tiedemaailma on heittänyt pallon meille päätöksentekijöille. Tosiasioiden tunnustaminen ei esiteltyjen faktojen valossa pitäisi olla vaikeaa. Nykyisen päästökehityksen tuloksena syntyvää maailmaa ei toivo kukaan. Kuten raportissa todetaan, päästöt on saatava roimaan laskuun jo ennen vuotta 2020 ja puoliintumaan vuoteen 2050 mennessä. Tämä vaatii rohkeita ja vastuullisia päätöksiä sekä kansallisesti että kansainvälisesti, kuten 2015 Pariisissa hyväksyttäväksi tuleva globaali ilmastosopimus”, ympäristöministeri Ville Niinistö sanoo.

IPCC kokoaa tietoa päätöksenteon tueksi

IPCC:n viides arviointiraportti koostuu nyt julkistetun raportin ohella ilmaston muutosten vaikutuksia sekä niihin sopeutumista ja ilmastonmuutoksen hillintää käsittelevistä raporteista. Nämä valmistuvat maalis–huhtikuussa 2014. Kaikkien osaraporttien yhteenveto valmistuu syksyllä 2014.

IPCC on hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (Intergovernmental Panel on Climate Change), jonka ovat kutsuneet koolle Maailman ilmatieteen järjestö WMO ja YK:n ympäristöohjelma UNEP. Paneelin tavoitteena on tukea ilmastopoliittista päätöksentekoa. Sen tehtäviin kuuluu mm. arvioida ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia koskevaa tieteellistä tietämystä sekä erilaisia muutoksia rajoittavia toimenpiteitä. Raportin tekoon osallistui vuosina 2010–2013 noin 831 kirjoittajaa, joista viisi oli Suomesta.

Vapaasti hyödynnettävissä olevaa suomenkielistä infografiikkaa raportin tuloksista:
www.ilmasto-opas.fi
lmatieteenlaitos.fi/ipcc-ilmastopaneeli 
www.climatechange2013.org

Sep 23

Uutistoimisto Xinhua: Supertaifuuni murjoo Kiinan etelärannikkoa

Severe Weather Information Centre - Google Chrome_2013-09-23_15-05-17

Kiinan etelärannikolla supertaifuuni Usagi on surmannut ainakin 20 ihmistä sekä aiheuttanut tulvia ja katkonut voimalinjoja. Fujianin maakunnassa myrskyn tieltä on evakuoitu uutistoimisto Xinhuan mukaan 80 000 ihmistä. Usagin tuulet ovat puhaltaneet pahimmillaan jopa 180 kilometriä tunnissa.

Eilen Usagi aiheutti matkustajakaaoksen Hongkongin lentokentällä, vaikka miljoonakaupunki säästyikin myrskyn pahimmalta voimalta.

Xinhua: China braces for super typhoon Usagi

 

Sep 23

Terminen kesä oli Lapissa ennätyksellisen pitkä

800px-Lapporten_2

Terminen kesä on se aika vuodesta, jolloin vuorokauden keskilämpötila pysyy 10 asteen yläpuolella.

Käytännössä alkamis- ja päättymispäivien määrittäminen pohjautuu lämpösummaan. Lapin kesän teki ennätyksellisen pitkäksi se, että se alkoi selvästi tavanomaista aikaisemmin ja päättyi poikkeuksellisen myöhään.

Ilmatieteen laitoksen mukaan terminen kesä oli suurimmassa osassa Lapin havaintoasemista ennätyksellisen pitkä. Kesän pituus oli laajalti noin neljä kuukautta eli etenkin Pohjois-Lapissa jopa kaksi kuukautta keskimääräistä pidempi. Toisin sanoen Pohjois-Lapissa termisen kesän pituus oli yhtä pitkä kuin tyypillisesti maan eteläosassa.

Terminen kesä alkoi lähes koko Lapissa hieman toukokuun puolivälin jälkeen, 16.–21. toukokuuta, eli yleisesti 2–4 viikkoa tavanomaista aikaisemmin. Terminen kesä puolestaan päättyi suuressa osassa Lappia poikkeuksellisen myöhään eli perjantaina 20. syyskuuta. Ainoastaan vuonna 2001 kesä päättyi myöhemmin, 21. syyskuuta.

Pitkä ja lämmin kesä johti Lapissa myös ennätykselliseen kasvukauden lämpösummaan, jota on tähän mennessä kertynyt yleisesti yli 1000 vuorokausiastetta (°Cvrk). Vain pohjoisimmassa Lapissa lämpösummaa on kertynyt vähemmän. Lämpösumma on jo tähän mennessä kivunnut kaikilla Lapin pitkään toimineilla asemilla ennätyslukemiin.

Esimerkiksi Sodankylässä sijaitsevassa Lapin ilmatieteellisessä tutkimuskeskuksessa lämpösummaa on tähän mennessä kertynyt 1135 °Cvrk, kun edellinen ennätys vuodelta 2011 oli 1057 °Cvrk. Entiset lämpösummaennätykset on monilla asemilla tehty 2000-luvulla, vuosina 2011, 2005 ja 2002, sekä aivan Pohjois-Lapissa vuonna 1972.

“Muun maan osalta termisen kesän kestoa ja päättymistä sekä kasvukauden lämpösummaa ei vielä varmuudella tiedetä, vaikka on hyvin mahdollista, että terminen syksy alkoi viikonvaihteessa maan eteläosaa myöten. Lopulliset tiedot näiltä alueilta saadaan tarpeeksi pitkän seurantajakson jälkeen, ja tähän vaikuttaa muun muassa viikonvaihteessa alkanut viileä jakso ja sen kesto”, kertoo Ilmatieteen laitoksen meteorologi Pauli Jokinen.

Kesätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/kesatilastot
Terminen kasvukausi: http://ilmatieteenlaitos.fi/kasvukausi-2013
Syyskuun säätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/syyskuu

Sep 22

Nasa: Pohjoisen napajäätikön sulaminen hidastui

seaicemin_2013_still_with_ave

NASA Goddard’s Scientific Visualization Studio/Cindy Starr

Pohjoinen napajäätikkö suli kuluneena kesänä vähemmän kuin viime vuonna, jolloin se kutistui ennätyspieneksi. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan mukaan napajää oli tänä vuonna pienimmillään 5,1 miljoonan neliökilometrin laajuinen.

Viime vuoden syyskuussa jääpeite oli pienimmillään vain 3,4 miljoonan neliökilometrin kokoinen. Pitkällä aikavälillä jääpeitteen koko on pienentynyt 1970-luvulta lähtien keskimäärin 12 prosenttia vuosikymmenessä.

Tänä vuonna kesä oli pohjoisella napa-alueella poikkeuksellisen kylmä. Vaikka jääpeite on nyt hieman viimevuotista laajempi, jääkerros on Nasan mukaan kuitenkin huomattavasti normaalia ohuempi. Jään paksuus on vain noin puolet pitkäaikaisesta keskiarvosta.

Nasan tutkijoiden mukaan on todennäköistä, että tämän vuosisadan aikana pohjoiselta napa-alueelta häviää kesäaikainen jääpeite kokonaan.

NASA: Arctic Sea Ice Minimum in 2013 is Sixth Lowest on Record

Sep 21

Ilmatieteen laitos: Yöpakkaset hiipivät koko maahan

DSC02446

Kuva: Kerttu Vali / Victoria Media

Yöpakkaset hiipivät vähitellen koko maahan, kertoo Ilmatieteen laitos.

Tulevalle viikolle on luvassa syksyistä säätä myös Etelä- ja Keski-Suomeen. Lämpötilat laskevat nollan tuntumaan. Pohjoisessa voidaan saada jopa pieniä lumisateita.

Ilmatieteen laitoksen mukaan syksy saapuu maan eteläosiin normaalissa aikataulussa. Pohjois-Suomessa syksy on ollut selvästi myöhässä.

Sep 21

Supertaifuuni rynnistää kohti Hongkongia

201309210830F2E.x1P_FY2E_swic_vis

Supertaifuuniksi nimetty hirmumyrsky Usagi jatkaa matkaansa kohti Kiinan etelärannikkoa ja Hongkongia. Parhaillaan myrsky riehuu Filippiinien ja Taiwanin välisessä salmessa. Se on jo aiheuttanut evakuointeja ja tuhoja molemmissa maissa.

Kiinan viranomaiset ovat varoittaneet, että huomenna Hongkongiin iskevä myrsky on erittäin vaarallinen. Merellä myrskytuulen nopeudeksi on mitattu jopa 70 metriä sekunnissa.

Hongkongin lehtoyhtiö Cathay Pacific aikoo myrskyn vuoksi perua kaikki lentonsa paikallista aikaa huomisillasta alkaen. Hongkongin kansainvälinen lentokenttä pysyy kuitenkin auki.

Meksikossa puolestaan rankkojen sateiden aiheuttamissa tulvissa ja maanvyöryissä on saanut surmansa jo yli 100 ihmistä. Kateissa on yhä kymmeniä, kertoo maan sisäministeri.

Kahden trooppisen myrskyn aiheuttamat sateet ovat koetelleet pahiten Guerreron osavaltiota ja siellä sijaitsevaa Acapulcon kuuluisaa rantalomakohdetta.

Tuhansille jumiin jääneille turisteille saatiin avattua maantieyhteys ulos kaupungista eilen.

Cathay Pacific: Super Typhoon Usagi

Sep 20

IPCC: Uusi varoitus YK:n ilmastopaneelilta

6342786478

Ilmasto lämpenee, jäät sulavat, merenpinta nousee. YK:n ilmastopaneeli IPCC:n esittelee osan odotetusta ilmastoraportistaan viikon päästä Tukholmassa. Edellinen raportti on vuodelta 2007, ja sen uhkakuvat ovat entisellään.

Vaikka raportista julkaistaan vain ensimmäinen osa, sen huomioarvo on valtaisa. Alku on ylivoimaisesti tärkein, sillä se nostaa esiin koko raportin tieteellisen perustan.

Koska raporttia on ollut työstämässä satoja ihmisiä, ei ole yllättävää, että suuria osia on jo vuotanut kokonaisuudessaan maailmalle.

Materiaalista käy selvästi ilmi, että suurin osa edellisen raportin ennusteista säilyy. Ero on siinä, että tutkijat vaikuttavat olevan muutoksista entistä varmempia.

Raportin loppupäätelmä on, että ihmiskunta panee tulevaisuutensa vaakalaudalle niin kauan kuin kasvihuonekaasupäästöjen kasvu jatkuu.

– Hiilidioksidipitoisuuden kasvu on jatkunut ilmakehässä vuoden 2007 jälkeen, raportin kirjoittajiin kuuluva Lundin yliopiston ilmastotieteen professori Markku Rummukainen kertoo.

http://www.climatechange2013.org/

Sep 18

Pääkaupunkiseudun ilmanlaatu oli kesällä ajoittain edellisvuotta huonompi

Kulosaari_Helsinki_wiki

Pääkaupunkiseudun ilmanlaatu oli kesä–elokuussa 2013 suurimman osan ajasta hyvä tai tyydyttävä. HSY mittasi kuitenkin huonon tai erittäin huonon ilmanlaadun tunteja osassa pääkaupunkiseutua edellisvuotta enemmän. Ilmanlaatua huononsivat katupöly, katutyömailta tullut pöly, pienhiukkaset ja typpidioksidi.

Ilmanlaatu luokitellaan viiteen eri luokkaan, joita ovat hyvä, tyydyttävä, välttävä, huono ja erittäin huono. Pääkaupunkiseudun ilmanlaatu luokiteltiin hyväksi tai tyydyttäväksi yli 95 prosenttia ajasta kesä–elokuussa useimmilla Helsingin seudun ympäristöpalveluiden mittausasemilla. Eniten huonoja tai erittäin huonon ilmanlaadun tunteja esiintyi Mannerheimintiellä, jossa ilmanlaatua heikensivät erityisesti katutyöt ja liikenteestä peräisin olevat typpidioksidipäästöt. Lisäksi ilmanlaatu heikkeni kesän aikana muutamaksi tunniksi myös Helsingissä Vallilassa, Kalliossa, Tapanilassa ja Katajanokalla. Huono ilmanlaatu voi aiheuttaa ärsytysoireita tai voimistaa esimerkiksi hengitys- ja sydänsairaiden oireita.

HSY seuraa ilmanlaatua 11 mittausasemalla eri puolilla pääkaupunkiseutua. Tämänhetkisen tilanteen voi tarkistaa osoitteesta hsy.fi/ilmanlaatu tai nyt myös Twitteristä tai QR-koodilla. Twitter kertoo pääkaupunkiseudun ilmanlaatutilanteen joka arkiaamu. QR-koodi on oikolinkki ilmanlaadun mittaustuloksiin ja se löytyy nyt jokaisen HSY:n ilmanlaadun mittausaseman seinästä.

Lisäksi ajantasaista tietoa ilmanlaadusta saa esimerkiksi metrojen ja raitiovaunujen ilmanlaatunäytöiltä. Erityisesti hengitys- ja sydänsairaille sekä pienten lasten vanhemmille on kehitetty myös maksullinen Ilmanlaatuviesti-tekstiviestipalvelu, joka varoittaa huonosta ilmanlaadusta suoraan palvelun tilaajan puhelimeen.

Ajantasainen ilmanlaatutieto: hsy.fi/ilmanlaatu
Twitter: @hsy_ilmanlaatu
Tekstiviestipalvelu: www.ilmanlaatuviesti.fi
Ilmanlaadun mittausasemien sijainti: http://www.hsy.fi/seututieto/ilmanlaatu/asematpks/Sivut/default.aspx

Sep 16

Ilmatieteen laitos – Otsonikerroksen ennustetaan palautuvan hitaasti ennalleen

Kansainvälistä otsonikerroksen suojelupäivää vietetään 16. syyskuuta, Montrealin pöytäkirjan allekirjoituspäivänä.

Otsonia tuhoavien aineiden vähennyksistä huolimatta arvioidaan, että otsonikerros palautuu ennalleen vasta noin vuonna 2050.
Montrealin pöytäkirjan ansiosta yläilmakehän eli stratosfäärin otsonia tuhoavien aineiden käyttöä ja valmistusta on onnistuttu vähentämään voimakkaasti. Otsonia tuhoavien aineiden pitoisuudet ilmakehässä ovat kääntyneet laskuun. Tutkijat arvioivat, että otsonikerros palautuu ennalleen vasta noin vuonna 2050, ja Etelämantereen yllä 10-20 vuotta myöhemmin.

87878787878

UV-säteilyn määrä hienoisessa nousussa

Ohentunut otsonikerros ei pysty vaimentamaan Auringon ultraviolettisäteilyä yhtä tehokkaasti, joten UV-säteily Maan pinnalla voimistuu. Ihosyöpäriskiä on yleensä pidetty ihmisille ongelmallisimpana lisääntyneen UV-säteilyn seurauksena. Ilmatieteen laitoksen mukaan viime kesänä kohtalaisen UV-säteilyn päiviä, jolloin siis UV-indeksi on suurempi kuin kolme, oli Jokioisilla 5 prosenttia ja Sodankylässä 10 prosenttia normaalia enemmän. Pitkällä aikavälillä kohtalaisen säteilyn päivien määrä on ennallaan tai hienoisessa kasvussa, mutta voimakkaan säteilyn päivien määrä, jolloin indeksi on vähintään kuusi, osoittaa nousua 6 % per vuosi. Vaihtelu vuodesta toiseen on kuitenkin suurta. Joka tapauksessa huhti-elokuussa keskimäärin 60 – 80 prosenttia päivistä on sellaisia, jolloin pidempää oleskelua keskipäivän auringossa on syytä välttää tai on käytettävä suojaavaa vaatetusta.

Ekosysteemien tai ulkona käytettävien materiaalien keston kannalta UV-säteilyn kertymä on merkittävä suure. Tältä osin kulunut kesä oli kokonaisuutena lähellä normaalia. Oleellisin poikkeus oli toukokuussa Sodankylässä mitattu 24 prosenttia normaalia suurempi UV-kertymä. Koko 24 vuoden mittausaikasarjassa on havaittavissa positiivinen trendi, joka on esimerkiksi toukokuussa 0,3 prosenttia vuodessa ja elokuussa 0,6 prosenttia vuodessa. Vastaavasti Jokioisten 19 vuoden aikasarjassa touko- ja heinäkuussa nähdään +0.5%:n vuositrendi.

Otsonikato tänä vuonna samantapainen kuin keskimäärin

Otsonikadosta puhuttaessa tulee erottaa kaksi erillistä, mutta toisiinsa yhteydessä olevaa ilmiötä: hidas, melko vakaa ja maailmanlaajuinen stratosfäärin otsonin kokonaismäärän väheneminen, ja paljon voimakkaampi mutta jaksoittainen otsonin väheneminen Maan napa-alueilla. Etelämantereen yläpuolella havaittiin huomattava otsonin ohentuma ensimmäisen kerran vuonna 1985. Otsoniaukko muodostuu siellä elo–lokakuussa hyvin nopeasti: otsonin määrä romahtaa muutamassa viikossa. Tänä vuonna otsonikato on edennyt etelässä normaalisti eli se on arvioiden mukaan hyvin samantapainen kuin keskimäärin viimeisten 20 vuoden aikana.

Huhtikuussa 2011 olosuhteet myös pohjoisessa stratosfäärissä olivat poikkeuksellisen suotuisat otsonikadolle. Tällöin havaittiin ensi kertaa niin voimakasta otsonikatoa, että voitiin puhua ensimmäistä kertaa Arktisesta otsoniaukosta. Otsoniaukon suuruus nosti seuraavan kesän UV-arvoja jonkin verran.

Ilmatieteen laitos mittaa otsonin ja UV-säteilyn määrää

ympärivuotisesti Sodankylässä ja Jokioisilla ja UV-säteilyä neljällä muulla paikkakunnalla Suomessa. Tänä vuonna Sodankylän mittausasemalla on luotausten mukaan tavanomaisen kaltainen otsonikerros. Mainittujen paikkakuntien lisäksi Ilmatieteen laitos seuraa Etelämantereella Marambion tutkimusasemalla stratosfäärin otsonia, maanpinnan UV-säteilyä, aerosoli- ja kasvihuonekaasuja sekä lumen heijastuvuutta UV-aallonpituuksilla. Etelämantereen havaintotoiminta tehdään yhteistyössä Argentiinan meteorologisen laitoksen kanssa.

Ilmatieteen laitos isännöi ensi viikolla n. 40 hengen ryhmää kansainvälisiä otsonitutkijoita. Kokouksen tavoitteena on kerätä yhteen kaikki tieto otsoniprofiilien muutoksista viimeisten 30 vuoden ajalta. Envisat-satelliitin suomalais-ranskalainen GOMOS-mittalaite on merkittävässä roolissa, kun arvioidaan otsonikerroksen toipumista otsonikadosta.

233626757357867

http://ilmatieteenlaitos.fi/otsoni