Jul 03

NOAA: Kauden ensimmäinen hurrikaani viistää Yhdysvaltoja

arthur.a2014183.1850.1km_0

Kuva: NASA Goddard MODIS Rapid Response Team

Trooppinen myrsky Arthur on voimistunut kauden ensimmäiseksi hurrikaaniksi Yhdysvaltojen itärannikolla. Hurrikaani Arthur lähestyy Pohjois-Carolinan osavaltion rannikkoa. Hurrikaanin odotetaan levittävän epävakaata säätä jopa Floridaan asti.

Hurrikaani häiritsee itärannikon valmistautumista huomisen itsenäisyyspäivän viettoon.

Jul 02

:KATSO VIDEO: NASAn kasvihuonekaasusatelliitti onnistuneesti matkaan

Orbiting Carbon Observatory-2 (OCO-2) Launch

Kuva: Nasa Television

NASA on laukaissut ilmakehän hiilidioksidia mittaavan OCO-2 (Orbiting Carbon Observatory 2) -satelliitin onnistuneesti maata kiertävälle radalle.

Satelliitti laukaistiin Delta II -kantoraketilla Vandenbergin lentotukikohdasta, Kaliforniasta 2. heinäkuuta klo 12.56 Suomen aikaa. Satelliitti oli tarkoitus laukaista jo eilen, 1. heinäkuuta, mutta ensimmäinen laukaisuyritys jouduttiin perumaan laukaisualustan vesiongelman takia.

Laukaisun onnistuminen on tutkijoille erityisen suuri ilonaihe, sillä vuonna 2009 vastaavan satelliitin laukaisussa kantoraketin viimeinen vaihe ei onnistunut suunnitellusti. Tuolloin satelliitti ei päässyt radalleen vaan syöksyi takaisin ilmakehään ja sen hajonneet osat putosivat Etelämantereen lähelle. “Laukaisun onnistuminen on erittäin hyvä uutinen, sillä OCO-2:n tekemät mittaukset tuottavat pitkään kaivattua tarkkaa tietoa yhteiskunnalle ja päättäjille ilmaston muuttumisesta”, Ilmatieteen laitoksen ryhmäpäällikkö Johanna Tamminen toteaa.

OCO-2 mittaa ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta

OCO-2 satelliitti tulee tekemään tarkkoja havaintoja ilmakehän hiilidioksidipitoisuudesta kattaen koko maapallon. Päivittäin se tekee noin miljoona havaintoa, joista oletettavasti noin 200 000 täyttää mittauksille asetetut tarkkuusvaatimukset. OCO-2:n mittaustietoa käytetään selvitettäessä hiilidioksidin alueellisia lähteitä ja nieluja maapallolla, jotta voidaan paremmin ennustaa ilmastonmuutoksen etenemistä ja vaikutuksia. Hiilidioksidin lähteiden ja nielujen ymmärtämiseen liittyy vielä suuriakin epävarmuuksia, joihin uudet mittaukset tuovat lisätietoja.  Ilmakehän hiilidioksidipitoisuudet ovat kasvaneet jatkuvasti teollistumisen alusta lähtien. Kasvihuonekaasujen määrän lisääntyminen vaikuttaa ilmastoon ja aiheuttaa sen lämpenemistä.

Ilmatieteen laitos varmistaa satelliittihavaintojen laatua

Mikäli laukaisun jälkeen instrumentin käynnistäminen etenee oletetusti aloitetaan OCO-2:n hiilidioksidimittaukset elokuussa.  Ilmatieteen laitos tulee osallistumaan OCO-2-hankkeeseen satelliittihavaintojen laadun varmistamiseen ja parantamiseen. Havaintojen laatua seurataan Sodankylässä tehtävien pois toinen sana tehtävien hiilidioksidimittausten avulla, joita tehdään FTS (Fourier Transform Spectrometer) mittalaitteella. Tärkeää lisätietoa hiilidioksidin korkeusprofiilista saadaan myös ns. AirCore-mittaussysteemillä, jota on viime aikoina kehitetty ja testattu Sodankylässä.

“Jotta OCO-2-mittalaiteella voidaan tuottaa ilmastotutkimuksen tarvitsemaa tietoa, se edellyttää mittalaitteelta hyvin suurta tarkkuutta ja luotettavuutta. Tämä tullaan varmistamaan vertaamalla sen mittaustietoja tarkkoihin maanpinnalta tehtäviin mittauksiin”, Johanna Tamminen kertoo. Sodankylä on valittu yhdeksi OCO-2 hankkeen tärkeimmäksi maanpintareferenssiasemaksi. Käytännössä tämä tarkoittamaa sitä, että OCO-2 tekee tarvittaessa erityisiä kohdemittauksia lentäessään Sodankylän yli 9 minuuttia. Tänä aikana laite tekee noin 6000 tarkkuusmittausta ehkä parempi vain mittausta Sodankylän läheltä.

OCO-2 osana useamman satelliitin rypästä

OCO-2 -satelliitti asettuu lopulta 705 kilometrin korkeudelle, jossa se lentää napojen kautta kulkevalla radalla ns. A-juna  konstellaatiossa yhdessä viiden muun satelliitin ja 15 instrumentin kanssa. Näistä yksi on hollantilais-suomalainen Ozone Monitoring Instrument, joka on toiminut jo vuodesta 2004 lähtien. Nämä satelliitit lentävät samalla radalla vain joidenkin minuuttien päässä toisistaan ohittaen päiväntasaajan aina iltapäivällä paikallista aikaa. Satelliitilta kuluu 99 minuuttia yhteen kierrokseen maapallon ympäri.

OCO-2 satelliitti painaa noin 450 kg, josta itse mittalaite 131 kg. Satelliitin oletettu toiminta-aika on kaksi vuotta, mutta sen toivotaan toimivan huomattavasti pidempään.

Lisätietoja:

http://oco.jpl.nasa.gov/

Jun 24

Ilmatieteen laitos: NASAn kasvihuonekaasusatelliitti valmiina laukaistavaksi

10385572_10152240441668924_6375513735636741669_n

Ilmatieteen laitos vastaa 1. heinäkuuta laukaistavan NASAn OCO-2-satelliitin tuottamien havaintojen laadun varmistamisesta ja parantamisesta.

Ilmakehän hiilidioksidia mittaava OCO-2 (Orbiting Carbon Observatory 2) -satelliitti on valmiina laukaistavaksi maata kiertävälle radalle. Satelliitti laukaistaan Delta II -kantoraketilla Vandenberg Air Force Station- tukikohdasta, Kaliforniasta heinäkuun ensimmäisenä päivänä klo 12.56 suomen aikaa. Satelliitin avulla voidaan mitata hiilidioksidin määrää ilmakehässä maailmanlaajuisesti.

Ilmatieteen laitos varmistaa satelliittihavaintojen laatua

Ilmatieteen laitos tulee osallistumaan OCO-2-hankkeeseen satelliittihavaintojen laadun varmistamiseen ja parantamiseen Sodankylässä tehtävien FTS (Fourier Transform Spectrometer) mittalaitteella tehtävien hiilidioksidimittausten avulla. Sodankylä on valittu yhdeksi OCO-2 hankkeen tärkeimmäksi maanpintareferenssiasemaksi. Sodankylän mittauksilla pyritään takaamaan OCO-2 -mittauksen tarkkuus pohjoisilla alueilla. Sodankylän FTS-mittaukset aloitettiin vuonna 2009 ja niitä on jo aiemmin käytetty Japanilaisen GOSAT- satelliitin laadun parantamiseen. Sodankylässä on myös kehitetty viime aikoina ns. AirCore -mittaussysteemiä, jolla saadaan kasvihuonekaasujen tarkkoja korkeusprofiileja. Näitä käytetään myös OCO-2-satelliittihavaintojen tulkinnan parantamiseen.

Kasvihuonekaasujen kaukokartoitus- ja luotaushavaintojen lisäksi maanpinnalta ilmapitoisuuksia monitoroidaan jatkuvatoimisesti eurooppalaisessa Integrated Carbon Observing System (ICOS) mittausverkossa, johon Suomesta kuuluu viisi asemaa mukaan lukien Sodankylä ja Pallas.

Ilmatieteen laitos hyödyntää mittaustietoja ilmastonmuutostutkimuksessa

Ilmatieteen laitos tulee myös osallistumaan OCO-2 -mittausten hyödyntämiseen ilmastotutkimuksessa. Ilmakehän pitoisuushavaintoja käytetään globaaleissa mallisimulaatioissa, joissa arvioidaan hiilidioksidin lähteiden ja nielujen suuruutta ja sijaintia. Hiilidioksidin lähteiden ja nielujen ymmärtämiseen liittyy vielä epävarmuuksia, joihin uudet mittaukset tuovat lisätietoja.  Ilmakehän hiilidioksidipitoisuudet ovat kasvavat jatkuvasti teollistumisesta lähtien. Kasvihuonekaasujen määrän lisääntyminen vaikuttaa ilmastoon ja aiheuttaa sen lämpenemistä. OCO-2-satelliitti tulee mittaamaan hiilidioksidin määrää ilmakehässä kattaen maantieteellisesti koko maapallon.  Mittaustietoa käytetään selvitettäessä hiilidioksidin lähteitä ja nieluja maapallolla, jotta voidaan paremmin ennustaa ilmastonmuutoksen etenemistä ja vaikutuksia.

OCO-2 satelliitti osa viiden satelliitin rypästä

OCO-2 -satelliitti laukaistaan 705 kilometrin korkeuteen, napojen kautta kulkevalle radalle. Se tulee lentämään ns. A-juna konstellaatiossa yhdessä viiden muun satelliitin ja 15 mittalaitteen kanssa, joista yksi on hollantilais-suomalainen Ozone Monitoring Instrument. Nämä satelliitit lentävät samalla radalla vain joidenkin minuuttien päässä toisistaan. OCO-2 tulee korvaamaan vastaavan satelliitin, jonka laukaisu epäonnistui vuonna 2009.

Lisätietoja:

http://oco.jpl.nasa.gov/

Feb 27

Ilmatieteen laitos: NASAn GPM-satelliitti mittaa sadetta maailmanlaajuisesti

12809615574_a7a5ee091a_z

Helmikuun 27. päivä laukaistavan GPM-satelliitin tehtävänä on kartoittaa sadetta maailmanlaajuisesti. Satelliittimittausten hyödyntämisessä on käytetty suomalaisten tutkijoiden osaamista.

Yhdysvaltojen ja Japanin avaruusjärjestöjen NASAn ja JAXAn yhteistyössä kehittämä GPM (Global Precipitation Measurement) Core Observatory -satelliitti tulee kartoittamaan maailmanlaajuisesti sadetta avaruudesta käsin.

Satelliitin laukaisu on tarkoitus tapahtua torstaina 27. helmikuuta klo 20.07 Suomen aikaa.

Suomalaiset kehittäneet lumisateen mittausta

Joukko suomalaisia tutkijoita on ollut mukana satelliittimittauksia hyödyntävien algoritmien kehitystyössä ja vertailutulosten keräämisessä. Helsingin yliopisto, Ilmatieteen laitos, Aalto-yliopisto ja Suomen ympäristökeskus ovat olleet kehittämässä erityisesti lumisateen havainnoimista avaruudesta. Satelliitin mittalaitteiden korkeimmilla taajuuksilla voidaankin nyt ensimmäistä kertaa mitata myös lumisadetta.

Suomessa on kerätty myös tulosten vertailussa tärkeitä maanpintahavaintoja GPM-satelliittiprojektia varten. Tällä hetkellä satelliitin laukaisua odottaa Helsingin yliopiston SMEAR II -tutkimusaseman kentällä Juupajoen Hyytiälässä Helsingin yliopiston, Ilmatieteen laitoksen, NASAn sekä USA:n energiaministeriön ilmastontutkimusyksikön maanpintahavaintolaitteita. Laiteet keräävät mittausaineistoa sateesta maan pinnalla. Sademittauksien tuottamaa tietoa kevyen sateen pisarakokojakaumasta on sovellettu myös Ilmatieteen laitoksen päivittäisessä sääpalvelussa. Näin on voitu parantaa tutkamittauksien tarkkuutta sateen osalta.

Maapallon sateet kartoitetaan kolmessa tunnissa

GPM Core Observatory -satelliitti pyrkii nimensä mukaisesti mittaamaan sadetta maailmanlaajuisesti. Kiertoradaltaan noin 407 kilometrin korkeudelta se kartoittaa yhdessä muiden samassa projektissa mukana olevien satelliittien kanssa maapallon kolmessa tunnissa päiväntasaajalta aina 65 leveysasteeseen eli noin Oulun korkeudelle saakka. Näin se kattaa suurimman osan maapallon väestöstä ja pinta-alasta.

Satelliitti on varustettu kahdella eri taajuudella toimivalla sadetutkalla ja monitaajuisella mikroaaltoradiometrillä. Tutka kartoittaa sadealueita ja sen korkeamman taajuuden herkkyys riittää mittamaan myös lumisadetta ja heikkoja sateita. Tutkan avulla voidaan muodostaa kolmiulotteinen kuva sateen rakenteesta, mistä nähdään mm. myrskyjen rakenne pilvissä ja niiden alapuolella. Radiometri on suunniteltu mittaamaan kokonaissadantaa pilvien kaikissa kerroksissa.

Havainnoista hyötyä ilmastotutkimukselle

Molempien mittalaitteiden mittausaineistoa voidaan käyttää määritettäessä sateen eri osasten kokojakaumaa ja seuratessa sadannan kehitystä ja sen vaikutusta ilmastoon. Satelliitin keräämän aineiston avulla tutkijat pystyvät tutkimaan sateen merkitystä ilmastonmuutoksessa, makean veden varantoja, tulvien ja kuivuuden esiintymistä sekä hurrikaanien muodostumista ja seurantaa. Kerättävien havaintojen odotetaan olevan erittäin merkittäviä sääennustus- ja ilmastomallien kehitykselle.

Ilmatieteen laitoksen, Helsingin yliopiston ja Aalto yliopiston tutkijat ovat Suomen Akatemian rahoittamassa projektissa mallintaneet lumihiutaleiden tutkasirontaominaisuuksia eri aallonpituuksilla ja hiutaleiden sulamisen aiheuttamia muutoksia tutkan havaintoihin.  Samalla on tutkittu mallinnusmenetelmien tarkkuutta ja soveltamista erimuotoisten lumihiutaleiden kuvaamisessa.

NASA: Global Precipitation Measurement (GPM)

Sep 22

Nasa: Pohjoisen napajäätikön sulaminen hidastui

seaicemin_2013_still_with_ave

NASA Goddard’s Scientific Visualization Studio/Cindy Starr

Pohjoinen napajäätikkö suli kuluneena kesänä vähemmän kuin viime vuonna, jolloin se kutistui ennätyspieneksi. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan mukaan napajää oli tänä vuonna pienimmillään 5,1 miljoonan neliökilometrin laajuinen.

Viime vuoden syyskuussa jääpeite oli pienimmillään vain 3,4 miljoonan neliökilometrin kokoinen. Pitkällä aikavälillä jääpeitteen koko on pienentynyt 1970-luvulta lähtien keskimäärin 12 prosenttia vuosikymmenessä.

Tänä vuonna kesä oli pohjoisella napa-alueella poikkeuksellisen kylmä. Vaikka jääpeite on nyt hieman viimevuotista laajempi, jääkerros on Nasan mukaan kuitenkin huomattavasti normaalia ohuempi. Jään paksuus on vain noin puolet pitkäaikaisesta keskiarvosta.

Nasan tutkijoiden mukaan on todennäköistä, että tämän vuosisadan aikana pohjoiselta napa-alueelta häviää kesäaikainen jääpeite kokonaan.

NASA: Arctic Sea Ice Minimum in 2013 is Sixth Lowest on Record