Nov 06

Ilmatieteen laitos – Vuosi 2017 kiilaa kolmen mittaushistorian lämpimimmän vuoden joukkoon

clouds-98

Maailman ilmatieteen järjestö WMO julkaisi YK:n Bonnin ilmastonmuutoskokouksen (COP23) avajaispäivänä arvion, jonka mukaan vuosi 2017 tulee sijoittumaan kolmen lämpimimmän vuoden joukkoon kautta mittaushistorian.

Maailman ilmatieteen järjestö WMO:n mukaan tämä vuosi tule sijoittumaan kolmen mittaushistorian lämpimimmän vuoden joukkoon. Globaalin keskilämpötilan arvioidaan vuonna 2017 olevan 1,1 °C astetta korkeampi kuin esiteollisena aikana. Lopulliset tiedot saadaan vuoden päättyessä, kun kaikki havaintoaineistot on analysoitu.

Ilmastonmuutos koettelee erityisesti kehittyviä maita

“Me olemme nähneet tänä vuonna erityislaatuisia sääilmiöitä, kuten yli 50 asteen lämpötiloja Aasiassa, ennätyksellisiä hurrikaaneja Karibialla ja Atlantilla sekä tuhoisia monsuunitulvia, jotka ovat vaikuttaneet miljoonien ihmisten elämään”, muistuttaa WMO:n pääsihteeri Petteri Taalas. Tällaiset ääri-ilmiöt vaikuttavat erityisesti kaikkein haavoittuvimpiin maihin.

Bonnin ilmastokokouksen puheenjohtajamaana toimii Fidži. Fidžin kaltaiset Tyynenmeren pienet saaret ajavat neuvotteluissa usein kunnianhimoisimpia ratkaisuja, koska maiden varautuminen merkittäviin sääilmiöihin ja luonnonkatastrofeihin on heikompaa ja jopa niiden koko olemassaolo on vaakalaudalla.

Ilmatieteen laitos on tehnyt sää- ja ilmastoalan kansainvälistä yhteistyötä eri puolilla maailmaa. Tällä hetkellä projekteja on käynnissä juuri näillä alueilla, joissa sään ääri-ilmiöt ovat aiheuttanet tänäkin vuonna tuhoja, eli mm. Karibian saarilla, Andeilla ja Nepalissa. Kysyntä alan suomalaiselle huippuosaamiselle on entistäkin suurempaa.

“Lisääntynyt tietoisuus ja julkinen keskustelu ilmastonmuutoksesta ja sään ääri-ilmiöistä ovat entisestään lisänneet kiinnostusta kansallisten ilmatieteen laitosten tuottamia palveluita kohtaan. Sopeutuminen ilmastonmuutokseen luo lisäpaineita vaarallisiin sääilmiöihin varautumiseen, kun ilmaston käytös muuttuu totutusta”, kertoo Ilmatieteen laitoksen yksikön päällikkö Harri Pietarila.

https://ilmasto-opas.fi/fi/ilmastonmuutos/hillinta/-/artikkeli/42433dde-827f-485e-9fa9-45b49fbfa317/globaalit-paastot.htm

Mar 22

Jokakeväinen katupölykausi alkamassa

dusty-surface-texture-600x400

Katupölykausi on ilmoitellut tulostaan jo muutaman päivän ajan Suomen kaupungeissa. Pahimmat riesaa aiheuttavat katupölypäivät ovat kuitenkin vielä tulossa.

Kevään toistaiseksi pahin katupölypäivä koettiin viime sunnuntaina, jolloin tyyni ja poutainen sää edesauttoi katujen pölyämistä, vaikka liikennemäärät olivat normaalia arkipäivän vähäisemmät. ”Sunnuntaina mitattiin kohonneita hengitettävien hiukkasten pitoisuuksia aina Rovaniemeä myöten”, kertoo Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Pia Anttila.

Kevään aikana ei ole toistaiseksi esiintynyt laajoja pienhiukkasten kaukokulkeutumisepisodeja.

Tienpintojen kuivuminen nostaa pölyn ilmaan
Katupölyä nousee ilmaan tienpintojen kuivuessa, kun talven aikana liukkauden vähentämiseksi levitetty ja liikenteen hienontama hiekka ja päällysteestä kulunut mineraaliaines nousee ilmaan liikenteen ja tuulen vaikutuksesta. Pahin tilanne on tyypillisesti ruuhka-aikoina vilkkaasti liikennöidyillä katu- ja tieosuuksilla. Yöpakkasten vuoksi katuja ei juurikaan ole vielä päästy puhdistamaan, joten tilanne jatkuu otollisena katupölyn muodostumiselle.

Tyypillisiä katupölyn aiheuttamia oireita ovat nuha, yskä sekä kurkun ja silmien kutina ja hengitysoireet. Herkkiä väestöryhmiä ovat kaikenikäiset astmaatikot, ikääntyneet sepelvaltimotautia ja keuhkoahtaumatautia sairastavat sekä pienet lapset. Ongelmista huolimatta on tärkeää muistaa, että Suomessa ilmanlaatu on hyvä ja parantunut viimeisen 25 vuoden aikana”, Pia Anttila huomauttaa. Esimerkiksi Euroopassa yhtä hyvä ilmanlaatu on ainoastaan kymmenesosalla kaupungeista.

Ilmatieteen laitoksen sääennusteen mukaan pääsiäinen alkaa epävakaisena ja Suomen yli itään liikkuu useita sadealueita lumi- ja räntäsateineen. Viikonlopun aikana sää vähitellen kuitenkin poutaantuu ja lämpenee koko maassa, mikä pahentaa taas katupölytilannetta.

Koko Suomen ilmanlaadun tilanteen voi tarkistaa Ilmanlaatu.fi-sivustolta.
Katupöly: http://www.ilmanlaatu.fi/ilmansaasteet/komponentit/pm10.html

Oct 08

ULKOASIAINMINISTERIÖ: Suomelta 34,7 miljoonaa ilmastonmuutoksen torjumiseen kehitysmaissa

Cumulus_2

Suomelta 34,7 miljoonaa ilmastonmuutoksen torjumiseen kehitysmaissa

Suomi myöntää 34,7 miljoonaa euroa Vihreälle ilmastorahastolle ilmastonmuutoksen torjumiseen kehitysmaissa. Tämä on ensimmäinen osa Suomen 80 miljoonan euron rahoitustavoitteestarahaston ensimmäisellä rahoituskaudella vuosina 2015–2018.

Rahoitus koostuu vuosina 2013–2014 valtiolle kertyneistä päästöhuutokauppatuloista ja on osa Suomen virallista kehitysyhteistyörahoitusta. Valtioneuvoston raha-asiainvaliokunta puolsi ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Lenita Toivakan esittelemää päätöstä istunnossaan 8. lokakuuta.

“Hyväksyimme juuri YK:n huippukokouksessa kestävän kehityksen toimintaohjelman ja uudet tavoitteet, joissa ilmastoteot ovat keskeisessä roolissa. Ilmastonmuutoksen torjuminen on välttämätöntä köyhyyden vähentämiseksi ja kestävän kehityksen edistämiseksi. Ilmastonmuutoksen vastaisilla toimilla on suora vaikutus ruokaturvaan sekä kestäviin tapoihin hankkia vettä ja energiaa, jotka ovat myös hallituksen kehityspoliittisia painopisteitä. Samalla ne tarjoavat mahdollisuuksia puhtaalle suomalaiselle teknologialle”, ministeri Toivakka sanoo.

“Seuraava tavoite on kunnianhimoinen ilmastosopimus Pariisin ilmastokokouksessa joulukuussa”, hän painottaa.

Ilmastosopimuksen alaisen Vihreän ilmastorahaston (Green Climate Fund, GCF) tehtävänä on kehitysmaiden vähähiilisen ja ilmastokestävän kehityksen tukeminen. Rahastolla on laaja valikoima erilaisia rahoitusinstrumentteja, lahja- ja laina-apua. Sen tehtävänä on myös edistää yksityisten investointien saatavuutta. Tähän mennessä 37 maata on sitoutunut antamaan rahastolle yhteensä noin 10,2 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuosina 2015–2018. Suurimmat rahoittajat ovat Yhdysvallat, Japani, Iso-Britannia, Saksa ja Ranska. Suomi on edustettuna rahaston johtokunnassa, jonka seuraava kokous on Sambiassa marraskuun alussa. Suomea edustaa lähetystöneuvos Juha Pyykkö.

Suomen valtion myöntämä tai mobilisoima julkinen ilmastorahoitus koostuu muun muassa Vihreän ilmastorahaston kaltaisille ilmastosopimuksen alaisille rahastoille, kehityspankeille sekä esimerkiksi Finnfundille myönnettävästä rahoituksesta. Viime vuonna Suomen antama julkinen, kehitysmaille kanavoituva ilmastorahoitus oli noin 116 miljoonaa euroa, josta 54 prosenttia kohdistui ilmastonmuutoksen hillintään ja 46 prosenttia sopeutumiseen. Tänä vuonna julkisen ilmastorahoituksen on arvioitu olevan noin 88 miljoonaa euroa.

Jun 04

Golf-virran heikentyminen voi johtaa Euroopan ilmaston merkittävään viilenemiseen – uutta todistusaineistoa menneisyydestä

Golfstream

Uusi tutkimusaineisto Pohjois-Suomesta osoittaa, että Pohjois-Atlantilla merivesien kiertoliikkeissä tapahtuvat muutokset voivat johtaa merkittävään ilmaston viilenemiseen myös lämpimän ilmastovaiheen aikana.

Viimeisintä jääkautta edeltävä Eem-kausi noin 130 000–115 000 vuotta sitten oli isossa osassa maapalloa lämpimämpi kuin tällä hetkellä vallitseva ilmastovaihe. Eem-kausi tarjoaakin mahdollisen vertailukohdan tulevaisuuden lämpimämpiä ilmasto-olosuhteita ajatellen.

Kansainvälinen tutkijaryhmä on nyt havainnut, ettei Eem-kauden lämmin ajanjakso jatkunutkaan Pohjois-Euroopassa yhtämittaisena, vaan ilmasto viileni yhtäkkiä kesken kauden.

– Suomen Itä-Lapissa sijaitsevan Soklin geologisten kerrostumien kasvi- ja eläinjäänteet paljastavat, että kesän keskilämpötila laski äkillisesti 2–4 astetta. Viileän jakson arvioidaan kestäneen noin 500–1 000 vuotta, sanoo tutkija Sakari Salonen Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen laitokselta.

Tutkijat vertasivat Soklin tutkimusaineistoa Pohjois-Atlantilta peräisin oleviin merisedimenttiaineistoihin ja totesivat, että viileneminen johtui Pohjois-Atlantin merivirtojen hidastumisesta. Tämä taas johti lämmintä vettä kuljettavien Pohjois-Atlantin merivirtojen heikkenemiseen. Syynä merivirtojen häiriintymiseen olivat mahdollisesti Grönlannin jäätiköltä purkautuneet sulamisvedet.

– Emme voi antaa täysin varmaa selitystä äkilliseen viilenemiseen johtaneista syistä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tulevaisuuden lämpimämmässä ilmastossa Pohjois-Atlantin ympäristössä voi esiintyä merkittävää ilmastollista epävakautta, Salonen toteaa.

Tutkimus toteutettiin laajana kansainvälisenä yhteistyönä. Helsingin yliopistosta tutkija Sakari Salosen lisäksi mukana oli tutkija Minna Väliranta ympäristötieteiden laitokselta. Projektia johti Karin Helmens Tukholman yliopistosta.

_________

Artikkeli:

Karin F. Helmens, J. Sakari Salonen, Anna Plikk, Stefan Engels, Minna Väliranta, Malin Kylander, Jo Brendryen, Hans Renssen. Major cooling intersecting peak Eemian Interglacial warmth in northern Europe. Quaternary Science Reviews. doi:10.1016/j.quascirev.2015.05.018

May 18

Ilmaston lämpeneminen muuttaa merkittävästi Itämeren ominaispiirteitä

DSCN1627

Kuva: Markku Hietavuori

Ilmastonmuutos on jo tähän mennessä muuttanut Itämerta, paljastaa tuore kansainvälinen arviointiraportti. Jatkossa ilmaston lämpeneminen tulee entisestään vaikuttamaan muun muassa jääpeitteeseen, rannikoiden tulvaherkkyyteen sekä lajistoon. Raportin mukaan pahin uhkakuva on entisestään lisääntyvä rehevöityminen, jota vastaan on taisteltu vuosikymmeniä.

Juuri valmistunut BACC II -raportti (Second Assessment of Climate Change for the Baltic Sea Basin) esittää tuoreita arvioita Itämeren valuma-alueen muutoksesta ja tulevaisuudesta. Kirja käsittelee Itämeren alueen ilmaston historian ja esittää ennusteita tulevalle sadalle vuodelle. Edellinen vastaava raportti julkaistiin vuonna 2008. Raportin kirjoittamiseen osallistui noin 140 tutkijaa kaikista Itämeren rantavaltiosta. Suomesta kirjoittajia oli 26, kahdeksasta eri tutkimuslaitoksesta.

Itämeri on jo lämmennyt, suurin muutos Pohjanlahdella

Ilman lämpötila on Itämeren pohjoisilla alueilla noussut yli asteen kymmenyksen vuosikymmenessä jaksolla 1871-2011. Suurin muutos on tapahtunut viimeisten vuosikymmenien aikana Pohjanlahdella. Mikäli kasvihuonekaasujen kehitys jatkuu nykyisellään, tulevien sadan vuoden aikana Pohjanlahden vesi voi lämmetä jopa neljä astetta ja Itämeren jääpeite pienentyä 50-80 prosentilla, raportti ennustaa.

“Valuma-alueiden lumi- ja jääoloissa muutokset hyvin todennäköisesti jatkuvat samansuuntaisina”, kertoo Jyväskylän yliopistossa raporttia kirjoittanut geofyysikko Sirpa Rasmus. “Lumen määrän vuosienvälinen vaihtelu on suurta, mutta useilla alueilla lumen vuosittaiset maksimisyvyydet ovat vähentyneet. Kölivuoriston jäätiköiden pinta-ala on pienentynyt ja roudan vuosittainen kesto lyhentynyt.”

Sateissa ja tulvissa uusia alueellisia piirteitä

Talven sademäärät tulevat raportin mukaan lisääntymään koko Itämeren alueella. Kesäsateet kasvavat vain pohjoisilla alueilla. “Lämpenevien talvien myötä joet tulvivat yhä useammin myös talvisin. Kevättulvat vastaavasti pienenevät eteläisessä Suomessa lumipeitteen huvetessa. Puolassa ja Saksassa on syytä varautua lisääntyvään kuivuuteen kuumien ja kuivien kesien vuoksi. Erot Itämeren valuma-alueen eri osien välillä säilyvät suurina, mutta muutoksiin joudutaan varautumaan ja sopeutumaan kaikkialla”, toteaa maantieteen professori Jukka Käyhkö Turun yliopistosta.

Maankohoaminen kompensoi valtamerten pinnan nousua vain osittain

Valtamerten pinnan arvioidaan nousevan 0,4-0,8 cm vuosivauhdilla. Pohjoisen Itämeren alueella maa kohoaa kuitenkin samalla nopeudella. Esimerkiksi Vaasassa maa kohoaa noin sentin vuodessa, mikä riittää kumoamaan valtameren pinnan nousun.

“Toisaalta Helsingissä kohoaminen ei riitä kumoamaan todennäköisintä valtamerien pinnan nousua. Eteläisellä Itämerellä maankohoamista ei tapahdu enää ollenkaan”, yksikön päällikkö Jari Haapala Ilmatieteen laitokselta muistuttaa.

Maankohoaminen vaikuttaa rantaekosysteemeihin ja niiden biodiversiteettiin. “Suurimmat vaikutukset tulevat näkymään Itämeren pohjoisosan saaristoekosysteemeissä, joissa maankohoaminen muodostaa uusia elinympäristöjä. Samalla kuitenkin vanhoja rantaelinympäristöjä häviää”, kertoo Turun yliopiston biologian professori Pekka Niemelä.

Vähemmän merilajeja, lisää tulokaslajeja?

Lämpeneminen vaikuttaa Itämeren ekosysteemiin monin tavoin. Kylmää suosivat lajit vähenevät, ja eteläisemmiltä alueilta saapuvat vieraslajit saavat todennäköisesti jalansijaa.

Lämpenemisen myötä Itämeren suolapitoisuus muuttuu. Sateisuuden lisääntyessä mereen virtaa entistä enemmän suolatonta vettä, mikä haittaa suolaiseen veteen sopeutuneita lajeja. “Eräät lajit, kuten meriajokas voivat tyystin hävitä Suomen rannikolta. Toisaalta osa uusista lajeista voi parantaakin Itämeren tilaa”, kertoo Suomen ympäristökeskuksen tutkimusprofessori Markku Viitasalo.

“Huolestuttavaa on Itämeren ulappaekosysteemin herkkyys ilmastosäätelylle: avainlajien selviytymismahdollisuuksien heiketessä koko ekosysteemin toiminta voi muuttua”, Viitasalo jatkaa.

Ilmastonmuutos voi pahentaa rehevöitymistä

Ilmastonmuutoksen pahin uhkakuva Itämerellä on ravinteiden valunnan lisääntyminen ja sen aiheuttama rehevöityminen. Tämä johtuu talvisadannan lisääntymisestä ja siitä, että maaperä pysyy pitempään sulana. Veden lämpeneminen voi myös kiihdyttää hapenkulutusta ja pahentaa happikatoja. Toisaalta esimerkiksi Pohjanlahdella joista liukeneva orgaaninen aines samentaa vettä ja alentaa perustuotantoa, mikä vähentää rehevöitymistä.

“Tarkkoja vaikutuksia meriekosysteemiin on vielä vaikea ennustaa, ja kaikkiin ennusteisiin sisältyy epävarmuuksia. Selvää kuitenkin on, että ilmaston lämpeneminen aiheuttaa merkittäviä muutoksia Itämerellä, myös ihmisen kannalta”, Markku Viitasalo muistuttaa.

Lisätietoa

Dec 22

Suomen keskilämpötila noussut jo yli kaksi astetta

Thermometer

Suomen keskilämpötila on noussut viimeisten 166 vuoden aikana yli kaksi astetta. Keskimääräinen nousu tarkasteluajanjaksolla oli 0,14 astetta vuosikymmenessä, mikä on lähes kaksinkertainen maapallon keskiarvoon verrattuna.

Tuoreen tutkimuksen mukaan erityisen nopeaa lämpötilan kohoaminen on ollut viimeisten 40 vuoden aikana, jolloin lämpötila on noussut yli 0,2 astetta vuosikymmenessä.

”Lämpötilan nousu on ollut voimakkainta marras-, joulu- ja tammikuussa. Myös kevätkuukausina eli maalis-, huhti- ja toukokuussa lämpötilan nousu on ollut vuosittaista keskiarvoa nopeampaa. Kesäkuukausina lämpötilan nousu on ollut vähäisempää”, toteaa Ilmatieteen laitoksen ja Itä-Suomen yliopiston professori Ari Laaksonen.

Lämpenemisen seurauksena Suomen järvien on havaittu jäätyvän myöhemmin ja jäiden lähtevän aiemmin keväällä. Vaikka lämpötilan nousu varsinaisina kasvukuukausina on ollut vähäistä, puiden lehtien puhkeaminen ja kukkiminen on havaintojen mukaan aikaistunut.

Lämpötila noussut hyppäyksittäin

Vuotuinen keskilämpötila on noussut kahdessa jaksossa, mittaussarjan alusta 1930-luvun lopulle ja 1960-luvun lopusta tähän päivään. Lämpötilan nousu on ollut 1960-luvun jälkeen nopeampaa kuin koskaan aiemmin, muutosnopeus on vaihdellut vuosikymmenittäin 0,2 ja 0,4 asteen välillä. Näiden välisenä aikana lämpötila pysyi lähes vakiona.

”Nousun pysähtymiselle on useita syitä, kuten auringon aktiivisuuden pitkäaikaisvaihtelu ja II-maailmansodan jälkeinen ilmakehän ihmisperäisten aerosolien määrän kasvu. Kun taas katsotaan viime vuosien havaintoja Suomessa, niin ei ole nähtävistä lämpenemisen hidastumista”, toteaa Itä-Suomen yliopiston tutkija Santtu Mikkonen.

Lämpötila-aikasarja luotiin keskiarvoistamalla kaikkien Suomen mittausasemien tuottama aineisto koko maan yli. Lisäksi alkuvuosina, kun Suomen oma mittausasemaverkko ei vielä ollut maanlaajuisesti kattava, käytettiin aineistoja mittausasemilta naapurivaltiosta.

Suomen sijainti Atlantin valtameren ja Euraasian manneralueen välissä aiheuttaa säätiloihin suurta vaihtelevuutta. Tämä näkyy voimakkaana kohinana vuosittaisen keskilämpötilan aikasarjassa, mikä tekee tilastollisesti merkitsevän trendin erottamisen aikasarjasta hyvin haastavaksi. Suomen lämpötila-aikasarjaa tarkasteltiin dynaamisten regressiomallien avulla. Menetelmän avulla aikasarja voitiin jakaa osiin siten, että siitä eroteltiin keskimääräinen tason muutos eli trendi, kausivaihtelu, havaintojen riippuvuus toisistaan ja kohina. Tämän menetelmän avulla voidaan ottaa huomioon pohjoisten olojen aiheuttama vuodenaikaisvaihtelu ja suuret vaihtelut vuosien välillä.

Lisätietoja:

S. Mikkonen, M. Laine, H. M. Mäkelä, H. Gregow, H. Tuomenvirta, M. Lahtinen, A. Laaksonen Trends in the average temperature in Finland, 1847–2013
Stochastic Environmental Research and Risk Assessment, Online First, 17 Dec 2014
DOI: 10.1007/s00477-014-0992-2 http://dx.doi.org/10.1007/s00477-014-0992-2

Apr 02

Ilmaston lämpeneminen muuttaa olosuhteita

800px-Evo_keskilaavu

Metsää ja laavu Evon retkeilyalueella Hämeenlinnassa

Hämeenlinnan Evolla sijaitsevan Valkea-Kotisen järven ja sen lähiympäristössä ilmaston lämpeneminen on jo muuttanut alueen ekosysteemien toimintaa.

Hämeenlinnan Evolla sijaitsevan Valkea-Kotisen järven ja sen lähiympäristön ilmansaasteiden laskeumat ovat vähentyneet ja ympäristön tila on parantunut 25 vuoden aikana. Samaan aikaan ilmaston lämpeneminen on jo muuttanut alueen ekosysteemien toimintaa. Suomessa ainutlaatuisten ja kansainvälisesti merkittävien tutkimustulosten tuottamiseen ovat osallistuneet useat tutkimuslaitokset, yliopistot ja alueelliset viranomaiset.

Ilmansaasteiden päästörajoituksilla on ollut vaikutusta

Kansainvälisten päästörajoitussopimusten vaikutuksesta happamoittava rikkilaskeuma on vähentynyt alueella noin 70 prosenttia 1980-luvun lopulta lähtien. Myös useiden myrkyllisten raskasmetallien laskeuma on pienentynyt. Ilmakehän typpilaskeuma ei sen sijaan ole vähentynyt vastaavalla tavalla. Laskeumakuormituksen väheneminen näkyy alueen ympäristön tilan parantumisena. Valkea-Kotisen järvi on toipumassa happamoitumisesta ja useiden raskasmetallien pitoisuudet ovat pienentyneet.

Ympäristön toipuminen on kuitenkin hidasta. Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Jussi Vuorenmaan mukaan “tilanteen edelleen parantaminen vaatii ilman epäpuhtauspäästöjen vähentämistä myös jatkossa”. Varoittavana esimerkkinä on typpilaskeuma. Ilmatieteen laitoksen dosentti Tuija Ruoho-Airolan mukaan “viimeisten vuosien tulokset antavat ennakkovaroituksen typpilaskeuman kääntymisestä nousuun”.  Geologi Tarja Hatakka Geologian tutkimuslaitokselta korostaa, että “typpilaskeuman muutokset heijastuvat pohjaveden nitraattipitoisuuksiin viiden vuoden viiveellä lähistöllä sijaitsevassa pohjavesimuodostumassa”. Tämä siitä huolimatta, että “puut ja muu kasvillisuus pidättävät tehokkaasti laskeuman typen”, kuten vanhempi tutkija Liisa Ukonmaanaho Metsäntutkimuslaitokselta kertoo.

Tutkimusryhmän mukaan “ilmastonmuutos voi lisätä maaperään vuosikymmenien saatossa varastoituneiden epäpuhtauksien huuhtoutumista vesistöihin, vaikka kuormitus on monien epäpuhtauksien osalta vähentynyt”.

Lämpötilat kohoavat ja lumipeite hupenee

Samaan aikaan ilmasto on muuttumassa. Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Kirsti Jylhän mukaan “vuoden keskilämpötila on kohonnut 50 vuoden aikana noin 0,4 astetta vuosikymmenessä.  Etenkin keväät ovat lämmenneet, ja alle nolla-asteisten päivien määrä pienentynyt. Kahdenkymmenen vuoden päästä lämpötilan arvioidaan olevan Hämeessä 1–2 astetta korkeampi kuin vertailujaksolla 1971–2000 eli muutos tulee olemaan samansuuntainen kuin koko Suomessa”. Hänen mukaansa myös “talvilämpötilat kohoavat niin paljon, että muutos erottuu luontaisesta vaihtelusta”.

Myös vuotuiset sademäärät kasvavat. Ennusteen mukaan ne kasvavat talvella suhteellisesti enemmän kuin kesällä, vaikka kesäsateet ovat jatkossakin talvisateita runsaampia. Lumena tulevan sateen osuus vähenee ja lumipeite hupenee.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo luonnossa

Pitkäaikaistutkimuksen tuloksista selviää, että ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo Valkea-Kotisen alueella. Ilman lämpötilan nousu on lyhentänyt Valkea-Kotisen järven jääpeitteistä aikaa kahdenkymmenen vuoden aikana noin kuukauden eli 1,5 päivää vuotta kohden. Samalla järven pintakerroksen lämpötila on noussut ja valuma-alueelta huuhtoutuvan orgaanisen aineen määrä on lisääntynyt. Muutokset vaikuttavat vesiekosysteemin toimintaan.

“Veden tummuminen vaikuttaa lämpötilaolosuhteisiin ja valaistuksen heikentyminen pienentää järven perustuotantoa ja eläinplanktonin määrää”, kertoo professori Lauri Arvola Helsingin yliopistosta. “Tämän seurauksena pienten ahventen kasvu on hidastunut”, lisää erikoistutkija Martti Rask Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta.

Orgaanisen aineen määrä vähenee tulevaisuudessa?

Mallinnuskokeet ennustavat, että ilman lämpötilan nousu johtaa maaperän kuivumiseen ja valuma-alueelta huuhtoutuvan orgaanisen aineen määrän vähenemiseen. Ilmastonmuutoksen todennäköisyysjakaumien perusteella arvioitiin, että “jään aikaisempi sulaminen keväällä mahdollistaa järven lämpötilakerrostumisen jo huhtikuussa eli noin kolme viikkoa aikaisemmin kuin nyt”, kertoo erikoistutkija Maria Holmberg Suomen ympäristökeskuksesta.

Valkea-Kotinen on merkittävä tutkimusalue

Valkea-Kotisen tutkimustulokset palvelevat laajasti suomalaista ja kansainvälistä ympäristötutkimusta. “Luonnontilaisena säilyneitä pitkäaikaisia ympäristöntutkimusalueita on koko maailmassa vähän. Esimerkiksi ilmaston muuttumisen vaikutuksia arvioitaessa näiden alueiden tutkimusarvo kasvaa, mitä enemmän aineistoa karttuu”, toteaa professori Martin Forsius Suomen ympäristökeskuksesta.

Valkea-Kotisen järvi valuma-alueineen kuuluu YK:n Euroopan talouskomission alaiseen ympäristön yhdennetyn seurannan ohjelmaan (UNECE ICP Integrated Monitoring), jossa seurataan ja ennustetaan ilmansaasteiden ja ilmastonmuutoksen pitkän aikavälin vaikutuksia maa- ja vesiekosysteemeihin. Metsäalue kuuluu myös YK:n Euroopan talouskomission alaiseen metsäekosysteemin intensiiviseurantaohjelmaan (UNECE ICP Forests).

Alue on myös osa Suomen pitkäaikaisen ympäristötutkimuksen verkostoa (FinLTSER). Maaliskuussa 2014 julkaistu Boreal Environment Research lehden erikoisnumero BER 19(A) kokoaa Valkea-Kotisen alueen pitkäaikaistutkimuksen tulokset yhteen. Tutkimuslaitosten, yliopistojen ja ympäristöministeriön ohella useat Suomen Akatemian tutkimushankkeet (mm. PRODOC-hanke) sekä Euroopan unionin Life + -ohjelman VACCIA-hanke ovat rahoittaneet Valkea-Kotisen alueen tutkimuksia.

Tutkimus verkossa

• Integrated Monitoring in the Valkea-Kotinen Catchment during 1990–2009: Abiotic and Biotic Responses to Changes in Air Pollution and Climate http://www.borenv.net/

• Hämeen ympäristö muutoksessa – Kaksikymmentä vuotta huippututkimusta Valkea-Kotisen alueella https://helda.helsinki.fi/handle/10138/37057

Linkit

UNECE ICP Integrated Monitoring

UNECE ICP Forest: http://icp-forests.net/
Suomen pitkäaikaisen ympäristötutkimuksen verkosto (FinLTSER)

 

Feb 05

WMO: Vuosi 2013 oli kaikkien aikojen kuudenneksi lämpimin – vahvistaa ilmaston lämpenemisen

Nasa Earth images - Google-haku - Google Chrome_2014-02-05_15-59-10

Viime vuosi oli kaikkien aikojen kuudenneksi lämpimin, mikä vahvistaa ilmaston lämpenemisen todeksi. Näin kertoi YK:n sääjärjestö keskiviikkona.

Maailman ilmatieteen järjestön mukaan viime vuoden lämpötila on linjassa pitkään jatkuneen lämpenemisen kanssa.

Vuoden globaaleja keskilämpötiloja on mitattu vuodesta 1850. Viime vuosi jakoi kuudenneksi lämpimimmän paikan vuoden 2007 kanssa.

Molempina vuosina lämpötilat olivat 0,55 celsiusastetta keskimääräistä korkeampia. Neljästätoista lämpimimmästä vuodesta kolmetoista on koettu 2000-luvulla.

Maailman ilmatieteen järjestön johtaja Michel Jarraud sanoo, että ilmaston lämpenemistä ei voi enää kieltää.

“Ilmakehässämme on ennätysmäärä kasvihuonekaasuja, joten lämpötilat nousevat jatkossakin. Tekemisemme tai tekemättä jättämisemme vaikuttavat siihen, millaiseen tilaan planeetta lapsenlapsillemme jää”, Jarraud toteaa.

YK:n sääjärjestö julkaisi viime vuoden lämpötilatiedot keskiviikkona, mutta virallinen ilmastotilanteen katsaus julkaistaan maaliskuussa.

WMO: 2013 Among Top Ten Warmest on Record

Nov 11

PwC: Ilmastobudjetti paukkuu

low-carbon-economy-index-2013

Hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) vuoteen 2100 budjetoima hiilidioksidipäästömäärä uhkaa ylittyä jo seuraavan 21 vuoden aikana eli vuoteen 2034 mennessä. Tiedot ilmenevät PwC:n tekemästä vuosittaisesta ilmastotutkimuksesta Low Carbon Economy Index.

IPCC:n viidennen ilmastotieteen arviointiraportin pahin uhkakuva on ilmaston lämpeneminen neljällä Celsius-asteella vuoteen 2100 mennessä. PwC:n tutkimus osoittaa, että juuri tähän suuntaan olemme menossa, jollei asioihin puututa kovalla kädellä pikaisesti.

PwC:n tutkimuksessa analysoidaan hiilidioksidipäästöjen määrää suhteutettuna bruttokansantuotteisiin. Tutkimuksen tavoitteena on määritellä tarvittava päästövähennyksen määrä, jotta ilmasto lämpenisi korkeintaan 2 °C vuoteen 2100 mennessä. Budjetoitua suuremmat päästömäärät lisäävät vaarallisen suurta ilmaston lämpenemisen mahdollisuutta eli maapallonkeskilämpötilan kasvua yli kahdella asteella.

”Viime vuoden vastaavassa tutkimuksessa kysyttiin, onko liian myöhäistä rajoittaa ilmaston lämpeneminen kahteen Celsius-asteeseen. Tämän vuoden tulosten perusteella näyttää siltä, että kysymys on muuttunut toteamukseksi”, PwC Suomen yritysvastuun palveluista vastaava partneri Sirpa Juutinen sanoo.

Energiankulutus keskittyy yhä fossiilisiin polttoaineisiin

Sääntely ja matalan hiilidioksidipäästön teknologiat eivät ole toistaiseksi onnistuneet rikkomaan uuden talouskasvun ja hiilidioksidipäästöjen kasvun välistä kytköstä globaaleilla markkinoilla. Maailman energiankulutus keskittyy edelleen ennen kaikkea fossiilisiin polttoaineisiin.

Viimeisen viiden vuoden aikana hiilidioksidin vähennystä on tapahtunut maailmanlaajuisesti keskimäärin 0,7 % vuosittain. Luku on murto-osa siitä 6 %:n vähennyksestä, joka tarvittaisiin joka vuosi vuoteen 2100 saakka ilmastotavoitteisiin pääsemiseksi.

Liuskekaasuvarantojen käyttöönoton mahdollistanut vesisärötys (fracking) on onnistuneesti pienentänyt Yhdysvaltojen päästöjä, mutta samalla Yhdysvalloissa tarjolla olevan halvan kaasun määrä on laskenut hiilihintoja ja täten lisännyt hiilen kulutusta muualla, myös EU:ssa.

”Yhdysvaltain liuskekaasubuumi on laskenut kivihiilen hintaa, mikä näkyy merkittävänä hiilen kulutuksen kasvuna Suomessakin. Uusiutuvien energiamuotojen parantuneesta saatavuudesta huolimatta niiden osuus kulutuksesta on edelleen hyvin pieni – ja hyvä vaikutus jää huolestuttavasti kasvaneen hiilen kulutuksen varjoon”, Juutinen toteaa.

Kivihiilen käyttö on lisääntynyt Suomessa Tilastokeskuksen mukaan viimeisen vuoden aikana 47 %.

Vuoden 2015 ilmastoneuvotteluilta odotetaan paljon

Jotta pääsisimme tasolle, jonka IPCC määrittelee ”turvalliseksi” määräksi hiilidioksidia ilmakehässä, meidän tulisi puolittaa hiilidioksidipäästöt suhteutettuna bruttokansantuotteeseen seuraavan kymmenen vuoden kuluessa ja saada kulutuksemme pienennettyä yhteen kymmenesosaan nykytilasta vuoteen 2050 mennessä. Vuoteen 2100 mennessä maailman energiankulutuksen tulisi käytännössä olla hiilidioksidipäästövapaata, jotta tavoitteissa pysyttäisiin.

”Monia eri vaihtoehtoja, kuten biopolttoaineita ja energiatehokkuutta on tarjottu vaihtoehdoiksi erottaa talouskasvu ja hiilidioksidipäästöjen kasvu toisistaan, mutta toistaiseksi on ollut kannattavampaa käyttää enemmän päästöjä synnyttävää energiaa. Asiantuntijoiden katseet ovat kohdistuneet vuoden 2015 ilmastoneuvotteluihin, joilta odotetaan sitovaa ilmastosopimusta sekä energiatehokkuuteen ja teknologiakehitykseen tähtääviä kannustimia”, Sirpa Juutinen sanoo.

PwC:n energiantuotannon analyysin mukaan:

a) Vesisärötys on herättänyt erittäin suurta kiinnostusta ympäri maailmaa, mutta suurin osa vesisärötyksestä rajoittuu kuitenkin toistaiseksi Yhdysvaltoihin. Yhdysvalloissa tarjolla olevan halvan kaasun määrä on laskenut hiilihintoja ja täten lisännyt hiilen kulutusta muualla, myös EU:ssa. Samalla avainasemassa olevien tuottajamaiden keskuudessa kasvaa huoli hiilivuodosta.

b) Iso-Britanniassa hiilivoimalla tuotetun sähkön osuus nousi. Vuonna 2011 maan sähköstä 30 % tuli hiilestä, kun vuonna 2012 luku oli jo 39 %. Kaasun käyttö puolestaan väheni Iso-Britanniassa samassa suhteessa: 40 % vuonna 2011 ja 28 % vuonna 2012.

c) Kiina on lähes kolminkertaistanut hiilikulutuksensa vuoden 2000 jälkeen ja vuodesta 2007 kulutus on lisääntynyt jo 4 %. On kuitenkin huomioitava, että Kiinassa kaikki kulutus on kasvanut, myös uusiutuvien energiamuotojen käyttö. Peräti kaksi kolmasosaa maailman uusiutuvien energiamuotojen kasvusta vuoden 2007 jälkeen on Kiinan kulutusta.

d) Eurooppa investoi uusiutuvaan energiaan vuosina 2008–2012 yhtä paljon kuin USA, Kiina ja Intia yhteensä. Suurin osuus maailman aurinkosähkökapasiteetista on edelleen EU:n alueella.

e) Ranska johtaa G20-tilastoja absoluuttisella hiilidioksidi-intensiteetillä mitattuna. Hyvä sijoittuminen johtuu maan ydinvoimapolitiikasta, sillä Ranska saa 75 % sähköstään ydinvoimasta.

Taustatietoa:

PwC:n Low Carbon Economy Index -raportissa lasketaan, kuinka paljon hiilidioksidipäästöjen tulisi laskea maailmanmarkkinoilla, jotta ilmaston lämpeneminen jäisi vain 2 asteeseen. Vuonna 2013 Hallitustenvälinen ilmastopaneeli (IPCC) julkisti viidennen arviointiraporttinsa, joka sisälsi hiilidioksidibudjetin loppuvuosisadalle. Raportissa IPCC arvioi tarvittavia toimenpiteitä, joiden avulla maapallon olisi mahdollista rajoittaa lämpeneminen 2 °C:een.

Vuonna 2008 PwC:n Low Carbon Economy Index -tutkimus arvioi, että talouskasvun säilyttäminen ja ilmastonmuutoksen hillitseminen 2 asteeseen vaatisi 3,5 % vuotuista hiilidioksidi-intensiteetin parannusta, eli hiilidioksidipäästöjen vähentämistä suhteutettuna bruttokansantuotteeseen. Tätä arviota seuraavan neljän vuoden aikana päästöjä ei koskaan onnistuttu pienentämään 0,7 % enempää. Vuoteen 2012 mennessä, saman ennusteen toteutumisen laskettiin vaativan jo 5,1 % vuotuista pienennystä ja taso pitäisi ylläpitää vuosisadan loppuun asti. Tänä vuonna luku on jo 6 %.

low-carbon-economy-index-2013(pdf)

Sep 03

VTT ilmastonmuutoksesta: Torjuntatoimien viivyttely tulee kalliiksi

Carbon Dioxide

Ilmaston lämpenemisen ja sen seurausvaikutusten ennakointiin liittyy paljon epävarmuutta. Tutkijat pitävät muutokseen liittyviä riskejä suurina, mutta eivät pysty arvioimaan tarkasti, miten herkästi lämpötila reagoi hiilidioksidipitoisuuksien muutoksiin. Epävarmuuden takia lämpenemisen hillitsemiseen tähtääviä toimia pitäisi kiihdyttää eikä hidastaa, sanoo VTT:n tutkija Tommi Ekholm, joka on mallintanut ilmastonmuutoksen torjunnan kustannuksia tuoreessa väitöstutkimuksessaan.

Ekholmin laskelmien mukaan ilmastonmuutoksen hillitseminen kahteen asteeseen vaatisi maailmanlaajuista päästökauppaa ja noin 20 euron hintaa yhtä CO2-tonnia kohti vuonna 2020. Nykyiset päästökauppajärjestelmät ovat alueellisia, ja esimerkiksi EU:n päästökaupassa hinta oli alimmillaan 4-5 euroa tonnia.

”Vuosisadan lopulla hintojen pitäisi nousta jo reippaasti satasen yläpuolelle”, Ekholm sanoo.

Ekholmin mukaan kyse on riskien hallinnasta: Torjuntatoimet tulevat todennäköisesti halvemmaksi, jos ne aloitetaan heti. Jos ilmastonmuutoksen herkkyys osoittautuu konsensusennustetta pienemmäksi, toimia voidaan loiventaa. Mutta jos herkkyys osoittautuu arvioitua suuremmaksi, välttämättömien päästövähennysten hinta voi nousta lyhyellä aikavälillä sietämättömän suureksi.

”Pahimmassa tapauksessa CO2-tonnin hinta voisi nousta jopa 1000 euroon. Tämän skenaarion todennäköisyys on muutamien prosenttien luokkaa. Se ei ole suuri riski, mutta ei myöskään marginaalinen.”

Tommi Ekholm vertaili, millä keinoilla päästöjä voidaan maailmanlaajuisesti vähentää kustannustehokkaasti. Hänen mukaansa edullisimmat vähennykset saadaan sähköntuotannossa, tyypillisimmillään, kun hiilivoimaa korvataan tuulivoimalla. Toiseksi tehokkainta on päästöjen vähentäminen teollisuudessa, polttoaineita vaihtamalla ja energiatehokkuutta parantamalla. Muilla sektoreilla, kuten liikenteessä tai maataloudessa, vähennyskeinot ovat vasta kehitteillä. Tämän takia niiden aiheuttamat kustannukset ovat selvästi suuremmat kuin sähköntuotannossa tai teollisuudessa.

VTT (Teknologian tutkimuskeskus VTT) on kansainvälisesti verkottunut, moniteknologinen tutkimuskeskus, joka tuottaa asiakkailleen korkeatasoisia teknologisia ratkaisuja ja innovaatiopalveluja. VTT lisää asiakkaidensa kansainvälistä kilpailukykyä ja edistää näin yhteiskunnan kestävää kehitystä, työllisyyttä ja hyvinvointia. VTT:llä työskentelee 3100 eri alojen asiantuntijaa. VTT:n liikevaihto on 290 M€. VTT:n päätoimipisteet ovat Espoossa, Tampereella, Oulussa ja Jyväskylässä.