Sep 10

Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta Sää- ja ilmastoriskeihin voidaan varautua

Suuri osa Suomea lähivuosina uhkaavista sää- ja ilmastoriskeistä on hallittavissa hyvällä varautumisella. Tietämys riskeistä on nyt koottu yhteen valtioneuvoston tilaamassa ”Sää- ja ilmastoriskien arviointi ja toimintamallit (SIETO)” -hankkeessa. Erityisesti infrastruktuuriin ja välittömästi vaaraa aiheuttaviin sääilmiöihin kuten tulviin ja myrskyihin voidaan kohtalaisen hyvin varautua. Lähivuosikymmeninä riskien arvioidaan kasvavan, mikä lisää varautumistarvetta. Tällöinkin muuttuviin sää- ja vesioloihin liittyviä riskejä on Suomen oloissa mahdollista hallita, jos taloudellinen kehitys on suotuisaa ja yhteiskunta pysyy vakaana.

Kesän 2018 kuivuus, helteet, metsäpalot ja rankkasateet muistuttivat siitä, että Suomessakin säähän liittyvät ilmiöt aiheuttavat mittavia taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Ilmastonmuutos myös muuttaa nykyisiä uhkia ja aiheuttaa vähitellen kehittyviä, uusia riskejä yhteiskunnalle, infrastruktuurille ja luonnolle.

“Muuttuvien riskien tehokas hallinta lisää ihmisten hyvinvointia ja turvallisuutta”, korostaa SIETO-hankkeen koordinaattori, Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Heikki Tuomenvirta.

Laadittu ilmastoriskiarvio luo perustan hankkeessa kehitetylle toimintamallille, jota ehdotetaan vastedes käytettäväksi. Toimintamalli auttaa päivittämään ilmastoriskiarviota säännöllisesti ja yhdistämään sen eri toimijoiden nykyisiin järjestelmiin, esimerkiksi pelastus- ja varautumissektorilla sekä alueellisissa riskiarvioissa. Se tukee myös kansallisen turvallisuusstrategian mukaista yleistä riskiarviota, joka ohjaa koko yhteiskunnan varautumista.

Tuholaisten ja tautien riskit vaikeasti arvioitavia

Vaikeasti arvioitavia ja hallittavia ovat epäsuorasti sää- ja ilmasto-oloihin liittyvät riskit, kuten taudit ja tuholaiset joista osa on vieraslajeja. Nämä riskit kohdistuvat ihmisten terveyteen, luontoympäristöön, maa- ja metsätalouteen sekä riista- ja kalatalouteen. Toinen vaikeasti arvioitava ja hallittava riskiluokka ovat muualta maailmasta välittyvät ilmastonmuutoksen vaikutukset. Ilmastonmuutos vaikuttaa monin tavoin esimerkiksi talouden toimijoihin ja kansainväliseen turvallisuuteen ja edelleen myös Suomen huoltovarmuuteen ja kokonaisturvallisuuteen.

Muuttuvat riskit eivät jakaudu tasaisesti. Vanhukset ovat huomattavasti haavoittuvampia helleaaltojen vaikutuksille kuin muu väestö, hyvätuloisilla on paremmat mahdollisuudet suojautua esimerkiksi ruoan hinnan nousulta kuin pienituloisilla, eikä luonnonvara-aloilla pienemmillä toimijoilla ole välttämättä mahdollisuutta ostaa vakuutusta suojaamaan taloudellisilta vahingoilta. Kuivuuden riski on suurin Etelä- ja Lounais-Suomessa, missä järviä on vähän, pohjavesiesiintymät pirstaloituneet ja vedenkäyttö suhteessa käytettäviin vesivaroihin suurin.

Toimintamalli tehostaa riskien hallintaa

Maailmanlaajuisesti sää- ja ilmastoriskien hallintaa on tarpeen kehittää yhtenäistämällä ja tehostamalla riskien arviointia. Toimintamallin peruspilarina on ajantasainen ja johdonmukaisesti koottava riskitieto, johon tarvitaan jatkuvaa tietoa ilmaston ja yhteiskunnan menneestä ja tulevasta kehityksestä. Toimintamallin avulla on tarkoitus tuottaa perustiedoista toimialakohtaisia riskiarvioita, jotka lopuksi yhdistetään kustannustehokkaasti kansalliseksi sää- ja ilmastoriskiarvioksi.

“Ehdotetun toimintamallin merkitys on siinä, että se tekee sää- ja ilmastoriskien arvioinnista nykyistä johdonmukaisemman ja antaa olennaista tietoa, jota voidaan huomioida yleisessä kansallisessa riskiarvioinnissa”, toteaa toimintamallin kehitystä vetänyt Suomen ympäristökeskuksen professori Mikael Hildén.

Hanke toteuttaa Kansallista ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelmaa, jonka keskeisenä tavoitteena on toimialakohtainen riskien hallinta.

“Ilmasto lämpenee niin nopeasti, että hillintätoimien lisäksi sen vaikutuksiin on välttämätöntä sopeutua vahvistamalla yhteiskunnan sietokykyä”, sanoo hankkeen ohjausryhmän puheenjohtajana toiminut Saara Lilja-Rothsten maa- ja metsätalousministeriöstä.

SIETO-hanke toteutettiin osana valtioneuvoston vuoden 2017 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. Hanketta koordinoi Ilmatieteen laitos, joka vastasi riskianalyysin tekemisestä. Suomen ympäristökeskus vastasi toimintamallin kehittämisestä. Lisäksi hankkeeseen osallistuivat Luonnonvarakeskus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Helsingin yliopiston Biotieteiden laitos.

Raportti: Sää- ja ilmastoriskit Suomessa – Kansallinen arvio

Raportti: Ilmastokestävä Suomi – Toimintamalli sää ja ilmastoriskien arviointien järjestämiseksi

Policy Brief -katsaus: Sää- ja ilmastoriskien arviointi ja seuranta on panostus turvallisuuteen ja hyvinvointiin

Sep 07

Ilmatieteen laitos – Kuumana kesänä ukkosti tasaisesti ympäri Suomea

Ukkosia esiintyi kesällä 2018 melko tasaisesti ympäri maata, ja salamamäärä oli lähellä keskimääräistä. Suuri osa kesän salamoista iski muutaman rajun vuorokauden aikana elokuun alussa.

Elokuun loppuun mennessä Ilmatieteen laitoksen salamanpaikannin oli havainnut runsaat 110 000 maasalamaa Suomessa. Tämä on vain hieman alle keskimääräisen (130 000). Voimakkaita ukkosia esiintyi runsaasti heinäkuun 29. päivän ja elokuun 5. päivän välisenä aikana, kun pitkä helteinen jakso päättyi epävakaisempaan säätyyppiin.

Kaiken kaikkiaan touko-heinäkuussa salamointi oli keskimääräistä vähäisempää, mikä johtui korkeapainevoittoisesta, kuivasta säätyypistä. Elokuussa puolestaan salamoi yli kaksinkertaisesti keskimääräiseen verrattuna. Suurin osa elokuun salamoista esiintyi Lapissa sekä ja pinta-alaan suhteutettuna Pohjanmaalla.

Voimakkaimmat ukkoset keskittyivät maan länsi-, keski-, itä- ja pohjoisosiin, mutta ukkospäivien määrä oli melko tasainen ympäri Suomea.

”Tämä ei ole kovin yleistä, vaan useimmiten kesällä Suomen ukkoset painottuvat johonkin päin maata. Tämä on luultavasti näkynyt esimerkiksi sähköyhtiöiden yhteenlasketuissa häiriötilastoissa, kun ukkosia on esiintynyt vähän joka kylällä”, toteaa ryhmäpäällikkö Antti Mäkelä Ilmatieteen laitokselta.

Elokuun alussa rytisi kunnolla

Elokuun alussa pitkää hellejaksoa sävytti tilapäisesti epävakaa säätyyppi, joka tuotti samalla erittäin rajuja ukkosia. Elokuun 2. ja 3. päivän aikana salamoita kertyi yhteensä yli 50 000 kappaletta eli lähes puolet koko kesän salamamäärästä.

”Salamoiden vuorokausimäärä oli yli 20 000 kahtena peräkkäisenä päivänä. Sääpäivystyksemme laskeskeli, että vastaavaa ei ole koettu ainakaan kahteenkymmeneen vuoteen eli nykyisen salamanpaikantimemme aikana. Koska nämä ukkoset esiintyivät vielä ilta- ja yöaikaan, oli tietyillä alueilla melkoinen ilotulitus”, tutkija Terhi Laurila arvioi.

Näiden päivien aikana kehittynyt ukkospilvirykelmä oli satojen kilometrien mittainen ja peitti siten alleen laajoja alueita. Salamoiden lisäksi vahinkoja esiintyi rankkasateiden sekä voimakkaiden tuulen puuskien vuoksi.

Syksylläkin ukkostaa

Elokuun iltaukkosten aikoihin Ilmatieteen laitos sai runsaasti havaintoja elosalamoista ja kalevantulista.

”Nämä ovat tavallisia salamoita, jotka esiintyvät niin kaukana, ettei niiden ääni kuulu vaan ainoastaan välähdykset eli valo havaitaan”, Antti Mäkelä sanoo.

Suomessa ukkoskausi jatkuu syyskuulle saakka, eikä ole harvinaista, että runsassalamaisia ukkosia esiintyy vielä syyskuussa.

”Etenkin nyt kun merivesi on lämmintä, meren ylle voi kehittyä ukkosia ja näiden yhteyteen jopa vesipatsaita eli veden yllä esiintyviä trombeja”, Mäkelä sanoo. 

Ukkoset Suomessa: http://ilmatieteenlaitos.fi/ukkonen-ja-salamat

Sep 03

Ilmatieteen laitos – Touko-elokuu oli mittaushistorian lämpimin

Kuivuus, lämpöaallot ja metsäpalot testasivat yhteiskunnan toimintakykyä Suomessa ja muissa Pohjoismaissa.

Ilmatieteen laitoksen tilastoissa kesä eli kesä-elokuu oli tänä vuonna noin kaksi astetta tavanomaista lämpimämpi. Näin lämmin kesä toistuu Suomessa keskimäärin 20‒30 vuoden välein. Osalla paikkakunnista kesä oli kuitenkin tätäkin äärevämpi. Esimerkiksi Helsingin Kaisaniemessä kesä oli aseman 174-vuotisen mittaushistorian jaetulla ykkössijalla vuoden 2011 kanssa. Sodankylän Tähtelässä kesä oli aseman 118-vuotisen mittaushistorian toiseksi lämpimin, vain vuonna 1937 kesä oli lämpimämpi.

Jos kesätarkastelu laajennetaan koskemaan myös toukokuuta, oli kulunut kesä Suomen mittaushistorian lämpimin, niin yksittäisillä havaintoasemilla kuin koko maan keskiarvona. Koko maan touko-elokuun keskilämpötila oli jopa 0,3 astetta lämpimämpi kuin toiseksi lämpimimpänä vuonna 1937.

Kesän ylin lämpötila oli Vaasan Klemettilässä 18. heinäkuuta mitattu 33,7 astetta. Tämä on toiseksi korkein huippulämpötila ainakin 60 vuoteen, ainoastaan kesän 2010 ylin lämpötila (37,2 astetta) oli tätä korkeampi.

Hellettä poikkeuksellisen paljon

Hellettä eli yli 25 asteen lämpötiloja mitattiin maan eteläosassa noin 40 päivänä ja Lapin asemilla noin 20 päivän molemmin puolin. Hellepäiviä oli paikkakunnasta riippuen 10‒30 tavanomaista enemmän. Yksittäisistä havaintoasemista eniten hellepäiviä mitattiin Heinolassa, 46 kappaletta. Tämä on kolmanneksi eniten vuodesta 1960 lähtien tarkasteltuna.

Yhteensä jossain päin maata mitattiin hellettä 63 päivänä, mikä on toiseksi suurin määrä 1960-luvulta alkaen. Vain vuonna 2002 on mitattu enemmän hellepäiviä, 65 kappaletta. Tilastojen valossa hellelukemat ovat mahdollisia vielä syyskuussa.

Erittäin kuiva alkukesä

Kesäkuu-elokuu oli tavanomaista vähäsateisempi maan länsipuoliskolla. Etenkin Ahvenanmaalta Keski-Suomeen yltävällä alueella sademäärät jäivät vain noin puoleen tavanomaisesta, mikä on harvinaista. Vastaavaa toistuu keskimäärin 10–30 vuoden välein. Muutamilla havaintoasemilla maan lounaisosassa kesä oli jopa ennätyksellisen kuiva. Keskimääräistä sateisempaa oli lähinnä vain Pohjois-Lapissa. Kesän suurin sademäärä, 286,6 millimetriä, mitattiin Taivalkoskella. Vähiten satoi Ahvenanmaan Jomalassa, 77,6 millimetriä.

Kuivuus alkoi kuitenkin jo toukokuussa ja maan länsiosassa ei käytännössä satanut juuri lainkaan yli kuukauteen. Vähäiset sadekertymät yhdistettynä kesän kuumuuden aiheuttamaan haihduntaan saivat maaston ja metsät erittäin kuiviksi etenkin alkukesästä.

Elokuukin oli lämmin

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan elokuu oli 1–3 astetta tavanomaista lämpimämpi. Suurin lämpötilapoikkeama oli maan itäosassa, jossa vastaavanlainen elokuu toistuu keskimäärin kerran 10–30 vuodessa.

Kuukauden ylin lämpötila, 32,9 astetta, mitattiin Lappeenrannan Konnunsuolla 2. elokuuta. Vastaavasti alin lämpötila, -2,5 astetta, mitattiin Kittilän Lompolonvuomassa 28. elokuuta.

Elokuu oli kesän tavoin tavanomaista kuivempi maan länsiosassa, jossa sademäärä jäi paikoin alle puoleen tavanomaisesta. Maan pohjoisosassa sademäärä oli keskiarvojen yläpuolella, Pohjois-Lapissa paikoin jopa kaksinkertainen tyypillisiin arvoihin verrattuna. Suurin elokuun sademäärä oli alustavien tietojen mukaan 143,3 millimetriä Inarin Angelissa. Vähiten satoi Köyliön Yttilässä, 14,9 millimetriä. Suurin vuorokauden sademäärä oli 64,4 millimetriä Kaustisilla 2. elokuuta.

Maasalamoita paikannettiin elokuussa noin 61 000, mikä oli kaksinkertainen määrä tavanomaiseen nähden. Lähes kaikki salamointi painottui kahdelle päivälle 2.-3. elokuuta.

Ilmastonmuutoksen riskeihin varautuminen edellyttää kansainvälistä yhteistyötä

Useimmissa Pohjoismaissa ja Baltian maissa kulunut kesä oli ennätyksellinen. Esimerkiksi Norjassa kesä oli kuumin ja kuivin 1900-luvulle ulottuvan mittaushistorian aikana. Ruotsissa touko- ja kesäkuun keskilämpötilat ylittivät edelliset ennätykset, ja keskilämpötila ylittyi suuressa osassa maata yli neljällä asteella vuoden 1961–1990 vertailukauteen nähden. Latviassa toukokuu oli mittaushistorian lämpimin; myös kesä- ja heinäkuu olivat tavanomaista lämpimimpiä. Kuivuus, lämpöaallot ja metsäpalot testasivat yhteiskunnan toimintakykyä useissa Pohjoismaissa. Islannissa puolestaan satoi paikoin poikkeuksellisen paljon.

Pohjoismaissa ja Baltian maissa sää vaihtelee paljon vuosittain. Tulevaisuudessa talvet ovat leudompia, vähälumisempia ja kylmiä jaksoja esiintyy harvemmin. Lämpöaallot ja kuivuus yleistyvät kesäisin. Ilmastonmuutoksen vaikutukset matalapaineiden esiintymistiheyteen ja korkeapaineiden kestoon voivat edelleen voimistaa säässä tapahtuvia muutoksia.

”Ennätyksellisiä sääilmiöitä esiintyy tulevaisuudessa yhä useammin. Siksi yhteiskunnan on varauduttava muuttuneeseen ilmastoon, jossa nyt poikkeuksellisena pidetyistä sääilmiöistä, kuten helleaalloista, rankkasateista tai kaupunkitulvista, tulee yhä tavanomaisempia”, Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Juhani Damski sanoo. ”Sää ja ilmastonmuutos ovat maailmanlaajuisia ilmiöitä. Tästä syystä tarvitaan laaja-alaista kansainvälistä yhteistyötä.”

Pohjoismaiden ja Baltian maiden ilmatieteen laitosten pääjohtajat ovat sopineet konkreettisista toimista varautumisen kehittämiseksi.

”Olemme vastikään sopineet yhteistyömme tiivistämisestä sekä laajentamisesta myös Hollannin ja Irlannin ilmatieteen laitosten kanssa. Yhteisenä tavoitteenamme on tuottaa tulevaisuudessa yhä laadukkaampia tutkimustietoon pohjautuvia palveluita yhteiskunnalle, jotta voimme paremmin varautua ja sopeutua ilmastonmuutoksesta aiheutuviin riskeihin.”

Elokuun säätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/elokuu
Sääennätyksiä: http://ilmatieteenlaitos.fi/saaennatyksia

Sää on harvoin poikkeuksellinen. Meteorologit käyttävät sanaa poikkeuksellinen ainoastaan, kun sääilmiön tilastollinen esiintymismahdollisuus on keskimäärin kolme kertaa sadan vuoden aikana tai harvemmin. Harvinaiseksi kutsutaan, kun sääilmiön esiintymistiheys on harvemmin kuin keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa. http://ilmatieteenlaitos.fi/saa-on-harvoin-poikkeuksellinen

Aug 03

Ilmatieteen laitos – Eilinen oli kesän toistaiseksi vilkkain ukkospäivä

eclairs-foudre-et-nuages-sombres

Torstaina havaittiin yli 27 000 maasalamaa koko maassa, mikä on lähes koko elokuun keskimääräinen salamamäärä.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan kesä on ollut salamoinniltaan toistaiseksi vaisu. Heinäkuun loppuun mennessä Suomessa oli havaittu noin 51 000 maasalamaa, kun vastaava mittaushistorian keskiarvo on yli kaksinkertainen.

Torstaina 2. elokuuta yllettiin kuitenkin liki huippulukemiin vuorokauden salamamäärässä, kun lähes koko maassa esiintyneet ja paikoittain voimakkaat ukkoskuurot johtivat yli 27 100 maasalamaan koko maassa. Tämä on toiseksi suurin lukema 2000-luvulla, ainoastaan vuoden 2013 vuorokausiennätys on niukasti suurempi.

”Suuresta päiväkohtaisesta salamamäärästä kertoo myös se, että elokuun keskimääräinen salamamäärä, 29 000, on nyt jo muutamassa päivässä ylitetty”, sanoo tutkija Peter Ukkonen Ilmatieteen laitokselta.

Perjantain kuluessa ukkostelu jatkuu etenkin maan keskivaiheilla, kun kylmärintama liikkuu päivän kuluessa maan etelä- ja keskiosan yli itään. Samalla helteisen kostea ilmamassa väistyy pois.

”Viikonloppuna ja ensi viikon alussa ukkoskuuroja kehittyy enää paikoin lähinnä maan etelä- ja itäosaan. Ilmamassan viilenemisen vuoksi ukkosten todennäköisyydet laskevat tämän jälkeen selvästi”, sanoo meteorologi Jari Tuovinen Ilmatieteen laitokselta.

Eniten ukkostaa yleensä heinäkuussa

Vilkkaimpina ukkospäivinä Suomessa on havaittu jopa noin 30 000 maasalamaa, ja vuorokausiennätys on 40 000 maasalamaa (29.6.1988). Viime ukkoskauden maasalamamäärä jäi hyvin lähelle tilastojen minimiä: touko-syyskuussa paikannettiin 30 300 maasalamaa. Minimiennätys, 29 700 salamaa, on vuodelta 2015.

Suomessa koetaan ensimmäiset merkittävät ukkoset yleensä toukokuussa. Kausi vilkastuu mentäessä kohti keskikesää: runsaimmat ukkoset koetaan tyypillisesti heinäkuussa. Heinäkuussa Suomen maankamaralle iskee keskimäärin 60 000 salamaa, joka on lähes puolet koko vuoden noin 140 000 salamasta. Elokuussa ukkoset alkavat pikkuhiljaa vähetä, ja syyskuun jälkeen ukkostaa enää melko satunnaisesti, mutta silloinkin ukkoset voivat vielä olla rajuja. Ukkosten esiintyminen on vahvasti riippuvainen yleisestä suursäätilasta; lämmin ja kostea kesä on ukkosten kannalta suotuisa.

Aug 02

Valtakunnallinen leväkatsaus 2.8.2018: Sinilevätilanne Suomen merialueilla helpottunut, järvillä edelleen keskimääräistä enemmän sinilevää

itameri_pintaleva_20180801_300dpi_556
Sinilevälautat Suomen merialueilla viikolla 31. Kuvassa vaaleansinisillä alueilla levä on pääasiassa ylempään vesipatsaaseen sekoittuneena, keltaisilla alueilla on todennäköistä pintalevää. Punaiset alueet ovat pintalevälautta-alueita. © ESRI World Light Grey Base, SYKEn satelliittitulkintatuote 30.7. -1 .8.2018

Sinilevien määrä Suomen merialueilla on vähentynyt viime viikosta. Sinilevää on silti edelleen etenkin Suomenlahdella sekoittuneena veteen sekä pintaesiintymänä Selkämeren eteläosassa ja Ahvenanmaan eteläpuolella. Järvillä runsaat sinilevähavainnot ovat vähentyneet viime viikosta, mutta sinilevätilanne on edelleen keskimääräistä huonompi. Uusia pintakukintoja voi vielä esiintyä, jos tyyni ja helteinen sää jatkuu.

Sinilevätilanne Suomen merialueilla helpottunut, Itämeren pääaltaalla laajoja sinilevälauttoja

”Sinilevien määrä Suomen merialueilla on vähentynyt. Suomenlahdella ei enää ole laajoja sinilevälauttoja, mutta veteen sekoittunutta sinilevää on kuitenkin koko Suomenlahden alueella, voimakkaimmin Hangon ja Porkkalan välisellä avomerialueella. Myöskään Selkämeren avomerialueella ei enää näy sinilevälauttaa, mutta Selkämeren eteläosassa rannikon läheisyydessä Porin eteläpuolella on sinilevien pintaesiintymää. Ahvenanmaan eteläpuolisella alueella on yhä sinilevälauttoja, jotka lisääntyvät lähestyttäessä Gotlantia ja Ruotsin rannikkoa”, sanoo tutkija Sirpa Lehtinen Suomen ympäristökeskuksesta.

Voimakkain sinileväkukinta sijoittuu nyt Suomen merialueiden ulkopuolelle, Itämeren pääaltaalle Gotlannin itä- ja länsipuolille. Tiedot perustuvat satelliittihavaintoihin sekä M/S Silja Serenadelle ja M/S Finnmaidille asennettujen Algaline-laitteiden mittaustuloksiin.

SYKEn ja Ilmatieteen laitoksen ajelehtimisennusteen mukaan Selkämerellä Porin eteläpuoliset sinileväesiintymät liikkuvat edelleen lähemmäs Suomen rannikkoa. Itämeren pääaltaan sinilevälautat liikkuvat idän ja kaakon suuntaan. Sunnuntaina ja maanantaina on ilmatieteen laitoksen mukaan odotettavissa voimakkaampia tuulia ja aallokkoa, jotka voivat edelleen hajottaa sinilevälauttoja ja estää uusien muodostumista. Veden sekoittuminen voi myös nostaa ravinnepitoista vettä pintakerroksiin.

Järvi-Meriwikiin on ilmoitettu sinilevähavaintoja Suomenlahden itärannikolta Selkämerelle Vaasan korkeudelle saakka. Ilmoitusten määrä on vähentynyt aiemmista viikoista eikä yhtään ilmoitusta erittäin runsaasta sinileväesiintymästä enää kuluneen viikon aikana ole tullut. Vaasan pohjoispuoliselta Suomen rannikolta sinilevähavaintoja ei ole ilmoitettu. Rannikoilla paikalliset erot sinilevätilanteessa voivat kuitenkin olla suuria ja sinilevätilanne voi vaihdella samallakin paikalla nopeasti parempaan tai huonompaan suuntaan.

Utön saaressa sijaitsevan automaattisen kuvantamislaitteen lähettämien kuvien perusteella sinilevien valtalajit ovat edelleen Aphanizomenon sp. ja Dolichospermum sp., joka saattaa tuottaa myrkyllisiä yhdisteitä. Yhteisössä on runsaasti jo hajoamisvaiheessa olevaa huonokuntoista sinilevää.

Merivesi on edelleen lämmintä Suomen merialueilla. Ilmatieteen laitoksen mukaan avomerellä pintalämpötilat ovat pääosin noin 20-24 astetta. Suomenlahdella Viron pohjoisrannikolle on kummunnut syvemmistä kerroksista viileää vettä, joten tuolla alueella meriveden pintalämpötila on vain noin 10 asteista.

Järvillä runsaat sinilevähavainnot vähentyneet

”Järvillä runsaat sinilevähavainnot ovat vähentyneet viime viikosta, mutta sinilevätilanne on edelleen keskimääräistä huonompi. Viime viikonlopun tuulet sekoittivat pintakukintoja takaisin vesipatsaaseen. Tyynen ja helteisen sään jatkuessa uusia pintakukintoja voi kuitenkin vielä esiintyä”, sanoo ryhmäpäällikkö Marko Järvinen Suomen ympäristökeskuksesta.

Valtakunnallisen leväseurannan havaintopaikoilla pääosassa järviä ei ole havaittu sinilevää. Hieman sinilevää esiintyi 42:lla, runsaasti 11:lla ja erittäin runsaasti vain yhdellä havaintopaikalla. Runsaat havainnot ovat pääosin eteläisen Suomen järviltä, joilla sinilevää on ollut runsaasti edellisinäkin viikkoina ja sinileväongelmia myös aiempina kesinä. Muutamalla seurantajärvellä sinilevätilanne on kestänyt jo pari kuukautta. Erittäin runsas kukinta on Vihdin Enäjärveltä, jolla tapahtui kaksi viikkoa sitten simpukoiden joukkokuolema. Suoraa yhteyttä simpukoiden kuoleman ja sinilevän välillä ei ole voitu todentaa.

Kansalaisilta on tullut yhä useita sinilevähavaintoja, jotka painottuvat Etelä- ja Keski-Suomeen. Yleensä on havaittu hieman sinilevää. Runsaasta sinilevästä on tullut Järvi-meriwikiin tällä viikolla viisi kansalaishavaintoa.

Sisävesien pintalämpötilat ovat edelleen useita asteita keskimääräistä lämpimämpiä koko maassa. Pintavesien lämpötila on Etelä- ja Keski-Suomessa 24-26 astetta, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa 23-25 astetta ja Lapissa 16-23 astetta.

Kansalaishavainnot tärkeitä ­­ — ilmoita levähavaintosi Järvi-meriwikiin

Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämässä Järvi-meriwikissä kuka tahansa voi perustaa oman havaintopaikan ja tallentaa sille levähavaintoja järviltä ja rannikkoalueilta. Myös yksittäisiä havaintoja voi lähettää eri vesistöillä liikkuessaan. Havainnot voi toimittaa älypuhelimissakin toimivan Havaintolähetti-sovelluksen avulla. Ilmoitetut havainnot näkyvät valtakunnallisella levätilannekartalla ja tukevat valtakunnallista levätilanteen arviointia.

Järvi-meriwiki on verkkopalvelu, jota tuotetaan viranomaisten ja kansalaisten yhteistyöllä. Palvelusta löytyvät perustiedot kaikista yli hehtaarin kokoisista järvistämme ja Itämeren eri alueet. Käyttäjät voivat jakaa palvelussa muun muassa valokuvia ja muita havaintoja.

Uimavesien sinilevätilannetta yleisillä uimarannoilla valvovat kuntien terveydensuojeluviranomaiset. Runsaasta sinileväesiintymästä uimarannalla kannattaakin ilmoittaa kyseisen kunnan terveydensuojeluviranomaisille.

Varo sinileväistä vettä

Sinileväiseen veteen tulee aina suhtautua varoen, koska sinilevät voivat tuottaa useita erilaisia hermo- ja maksamyrkkyjä. Sinileväinen vesi voi lisäksi aiheuttaa mm. iho- ja silmäoireita, pahoinvointia, flunssan kaltaisia oireita, kuumeilua tai allergisia reaktioita. Etenkin pienet lapset ja lemmikkieläimet on syytä pitää poissa sinileväisestä vedestä. Sinileväistä vettä ei pidä käyttää löyly-, pesu- tai kasteluvetenä. Myrkytysepäilyissä on syytä ottaa yhteys Myrkytystietokeskukseen, lääkäriin tai eläinlääkäriin.

Näin tunnistat sinilevän

Vähäinen määrä sinilevää näyttää vedessä vihreiltä tai kellertäviltä hiukkasilta. Rannalle voi ajautua kapeita leväraitoja. Runsas määrä sinilevää muodostaa tyynellä ilmalla veteen vihertäviä tai kellertäviä levälauttoja ja sitä kasautuu rannoille.

Jos levämassa hajoaa tikulla kokeiltaessa hippusina veteen, kyseessä voi olla sinilevä. Jos levä jää roikkumaan keppiin, kyseessä on jokin muu kuin sinilevä. Vesilasissa sinilevät nousevat pintaan vihertävinä hippusina noin tunnin kuluessa.

Aug 01

Ilmatieteen laitos – Heinäkuussa rikottiin lämpöennätyksiä

IMG_1245

Eilen päättynyt heinäkuu oli Ilmatieteen laitoksen mittaushistorian lämpimin heinäkuu. Keskilämpötila oli Lapissa viisi astetta ja muualla maassa 2,5–4 astetta tavanomaista korkeampi.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan heinäkuun koko maan keskilämpötila, 19,6 astetta, on Suomen mittaushistorian korkein. Edellinen heinäkuun keskilämpötilaennätys, joka on vuodelta 1941, ylitettiin 0,4 asteella. Vertailukelpoinen aineisto alkaa 1900-luvun alusta.

Myös paikkakuntakohtaisia keskilämpötilan ennätyksiä rikottiin paikoin maan länsiosassa ja laajalti maan pohjoisosassa. Esimerkiksi Sodankylän Tähtelän havaintoasemalla heinäkuun keskilämpötila oli 20,1 astetta, mikä on lämpimin havaintoaseman 111 vuoden pituisessa mittaushistoriassa. Edellinen ennätys vuodelta 1925 ylitettiin jopa 1,6 asteella. Maan etelä- ja itäosassa tätä lämpimämpi heinäkuu on ollut viimeksi vuonna 2010 ja paikoin myös vuonna 2011.

Heinäkuun keskilämpötila oli Lapissa noin viisi astetta ja muualla maassa 2,5–4 astetta tavanomaista korkeampi. Kuukauden keskilämpötilat olivat suuressa osassa maata 18–21 astetta. Ainoastaan aivan pohjoisimmassa Lapissa jäätiin alle 18 asteeseen. Kuukauden ylin lämpötila, 33,7 astetta, mitattiin Vaasan Klemettilän havaintoasemalla 18. päivänä ja kuukauden alin lämpötila, -1,7 astetta, Sallan Naruskalla 1. päivänä.

Hellepäiviä oli heinäkuussa yhteensä 27, eli jossain päin Suomea lämpötila nousi yli 25 asteeseen 27 päivänä. Tätä enemmän hellepäiviä on heinäkuussa ollut edellisen kerran koko maan tasolla vuonna 2010, jolloin heinäkuussa oli yhteensä 30 hellepäivää. Yksittäisistä mittauspaikoista helteisin oli Kauhavan lentokenttä, missä oli yhteensä 22 hellepäivää. Tämä oli kyseisellä havaintoasemalla suurin heinäkuisten hellepäivien lukumäärä vuodesta 1959 lähtien tarkasteltuna. Myös Lapissa ja Ahvenanmaalla rikottiin havaintoasemakohtaisia hellepäivien lukumääräennätyksiä.

Heinäkuun sademäärä jäi tavanomaista pienemmäksi suuressa osassa maata. Lähinnä maan etelä- ja itäosassa sademäärä oli paikoin hieman tavanomaista suurempi. Kuivimmilla alueilla Ahvenanmaalla ja paikoin maan länsi- ja keskiosissa sademäärä jäi alle viidennekseen tavanomaisesta. Suurin kuukauden sademäärä, 121,5 millimetriä, mitattiin Kouvolan Anjalassa. Myös suurin vuorokautinen sademäärä saatiin Anjalassa, kun kuukauden 21. päivä siellä satoi 81,1 millimetriä. Vähiten heinäkuussa satoi Jomalan Jomalabyssä, missä kuukauden sademäärä oli vain 4,2 millimetriä.

Aurinko paistoi heinäkuun aikana maan etelä- ja keskiosassa noin 300–350 tuntia ja lounaissaaristossa ja maan pohjoisosassa noin 350–400 tuntia. Auringonpaistetunteja kertyi koko maassa keskimääräistä enemmän, mutta erityisesti maan pohjoisosassa auringonpaistetuntien määrä oli suuri. Esimerkiksi Sodankylän Tähtelässä aurinko paistoi noin 160 tuntia enemmän kuin heinäkuussa keskimäärin. Edellisen kerran näin aurinkoista on heinäkuussa ollut Sodankylässä vuonna 1980.

Lisätietoja:

Heinäkuun säätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/heinakuu
Sääennätyksiä: http://ilmatieteenlaitos.fi/saaennatyksia

Jul 18

Ilmatieteen laitos – Rankkoja sade- ja ukkoskuuroja odotettavissa viikonloppuna koko maahan

rain-1340312240qO5

Helteiseen Suomeen virtaa perjantaista alkaen kaakosta hyvin kosteaa ilmamassaa. Kostea ja lämmin ilmamassa yhdessä muodostavat viikonloppuna rankkoja sade- ja ukkoskuuroja lähes koko maahan.

Ilmatieteen laitoksen keskiviikkona 18.7. tekemän ennusteen mukaan ensimmäiset sade- ja ukkoskuurot muodostuvat jo perjantaipäivän kuluessa painottuen maan etelä- ja länsiosiin. Lauantaina ja sunnuntaina sade- ja ukkoskuuroja kehittyy enimmäkseen maan eteläosasta Pohjois-Pohjanmaalle ulottuvalla alueella. Näihin ukkosiin voi liittyä runsasta salamointia, rankkasateita, mahdollisesti rakeita ja paikoin myös melko voimakkaita ukkospuuskia.

Ukkospuuskien ei kuitenkaan odoteta olevan läheskään yhtä voimakkaita kuin vuoden 2010 rajuilmoissa.

”Mahdollisten vahinkojen riski liittyy pääasiassa runsaaseen salamointiin ja rankkoihin sateisiin, jotka voivat aiheuttaa taajamatulvia”, sanoo päivystävä meteorologi Nina Karusto.

Ennusteeseen liittyy epävarmuutta sen suhteen, minne voimakkaimmat sadekuurot muodostuvat, joten päivittyvää varoituskarttaa kannattaa seurata Ilmatieteen laitoksen verkkosivuilla osoitteessa http://ilmatieteenlaitos.fi/varoitukset. Sateita voi seurata myös tutkakuvasta osoitteessa http://ilmatieteenlaitos.fi/sade-ja-pilvialueet.

Sää jatkuu helteisenä

Huomenna torstaina lämpötilat ovat vielä yleisesti 28–31 astetta. Myös perjantaina voi 30 asteen raja mennä rikki. Viikonlopun aikana päivän ylin lämpötila on 24 ja 29 asteen välillä koko maassa, sateessa lämpötila voi olla muutaman asteen alempi. Yöt ovat lämpimiä, 14–20 astetta.

Lämmin ja kostea säätyyppi jatkuu koko maassa vielä ensi viikolla, joten rankat sade- ja ukkoskuurot ovat edelleen mahdollisia koko maassa.

Voimassa olevat varoitukset: ilmatieteenlaitos.fi/varoitukset
Suojautuminen salamalta: http://ilmatieteenlaitos.fi/suojautuminen-salamalta

Lämpötilojen terveysvaikutuksia: http://ilmatieteenlaitos.fi/aarilampotilojen-terveysvaikutuksia
Äärilämpötilojen varoitusten vaaratasot: http://ilmatieteenlaitos.fi/tietoa-helle-ja-pakkasvaroitukset

Video (YouTube): Mistä helle johtuu ja miksi siitä varoitetaan? https://www.youtube.com/watch?v=4BHnqKIQhKE

Jul 15

Ilmatieteen laitos varoittaa erittäin tukalasta helteestä

1-1237928534hqIc

Helteinen sää jatkuu alkavalla viikolla. Helle voi voimistua erittäin tukalaksi tulevien päivien aikana.

Ilmatieteen laitoksen sunnuntaina 15. heinäkuuta tekemän ennusteen mukaan lähipäivien sää jatkuu helteisenä koko maassa. Lämpötilat nousevat viikonlopun lukemista.

Ilmatieteen laitos varoittaa tukalasta helteestä päivän ylimpien lämpötilojen noustessa +27 asteeseen ja vuorokauden keskilämpötilan pysytellessä +20 asteessa. Erittäin tukalasta helteestä varoitetaan silloin, kun päivän ylin lämpötila nousee +30 asteeseen ja vuorokauden keskilämpötila +24 asteeseen.

Varoitus on suunnattu riskiryhmille, kuten vanhuksille, lapsille, sydän- ja verisuonitauteja sairastaville ja heidän läheisilleen sekä ulkona säälle alttiissa toiminnassa työskenteleville.

Päivälämpötilat laajalti yli +30 astetta

Alkuviikon aikana sää lämpenee entisestään. Viikon alussa lämpötilat ovat päivisin +27…+32 astetta. Tiistaina yli +30 asteen lämpötiloja mitataan lähes koko maassa. Yöt ovat myös hyvin lämpimiä. Yön alimmat lämpötilat ovat +15…+20 astetta. Tämän hetken ennusteen mukaan kuumimmat lähellä +30 astetta olevat päivät sijoittuvat maanantain ja keskiviikon välille. Loppuviikolla korkeimmat lämpötilat voivat hieman laskea alkuviikon lukemista sekä sade- ja ukkoskuuroja voi esiintyä, mutta helteinen sää jatkuu edelleen.

Voimassa olevat varoitukset: ilmatieteenlaitos.fi/varoitukset
Lämpötilojen terveysvaikutuksia: http://ilmatieteenlaitos.fi/aarilampotilojen-terveysvaikutuksiaÄärilämpötilojen varoitusten vaaratasot: http://ilmatieteenlaitos.fi/tietoa-helle-ja-pakkasvaroitukset

Video (YouTube): Mistä helle johtuu ja miksi siitä varoitetaan? https://www.youtube.com/watch?v=4BHnqKIQhKE

Helle: https://thl.fi/fi/web/ymparistoterveys/helle

Helteen terveyshaitat: https://thl.fi/fi/web/ymparistoterveys/helle/helteen-terveyshaitat

Jul 13

Ilmatieteen laitos – Ilmatieteen laitos varoittaa tukalasta helteestä

sun-1314952_960_720

Viikonloppuna on odotettavissa hellettä. Helteinen sää jatkuu suuressa osassa maata myös ensi viikolla.

Ilmatieteen laitoksen perjantaina 13. heinäkuuta tekemän ennusteen mukaan lähipäivien sää on helteinen suuressa osassa maata. Hellevaroitus on voimassa lähipäivinä useissa maakunnissa.

Ilmatieteen laitos varoittaa tukalasta helteestä päivän ylimpien lämpötilojen noustessa +27 asteeseen ja vuorokauden keskilämpötilan pysytellessä +20 asteessa. Erittäin tukalasta helteestä varoitetaan silloin, kun päivän ylin lämpötila nousee +30 asteeseen ja vuorokauden keskilämpötila +24 asteeseen.

Varoitus on suunnattu riskiryhmille, kuten vanhuksille, lapsille, sydän- ja verisuonitauteja sairastaville ja heidän läheisilleen sekä ulkona säälle alttiissa toiminnassa työskenteleville.

Helleaalto voimistuu viikonlopun aikana ja jatkuu ensi viikolla

Helteinen sää lämpenee entisestään viikonlopun aikana. Viikon alussa lämpötilat ovat päivisin +27…+31 astetta. Yöt ovat myös hyvin lämpimiä. Yön alimmat lämpötilat ovat +15…+20 astetta. Tämän hetken ennusteen mukaan kuumimmat lähellä 30 astetta olevat päivät sijoittuvat maanantain ja keskiviikon välille. Todennäköisyys tukalalle helteelle jatkuu kuitenkin koko viikon ajan.

Voimassa olevat varoitukset: ilmatieteenlaitos.fi/varoitukset

Lämpötilojen terveysvaikutuksia: http://ilmatieteenlaitos.fi/aarilampotilojen-terveysvaikutuksia

Äärilämpötilojen varoitusten vaaratasot: http://ilmatieteenlaitos.fi/tietoa-helle-ja-pakkasvaroitukset

Helle: https://thl.fi/fi/web/ymparistoterveys/helle

Helteen terveyshaitat: https://thl.fi/fi/web/ymparistoterveys/helle/helteen-terveyshaitat

Jul 02

Ilmatieteen laitos – Tavanomainen kesäkuu päättyi rankkoihin sateisiin

seagull-3121421_1280

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan kesäkuun keskilämpötila oli lähellä pitkän ajan keskiarvoja. Kesäkuun keskilämpötila vaihteli maan eteläosan noin 15 asteesta Pohjois-Lapin vajaaseen 10 asteeseen. Maan eteläosassa keskilämpötila oli paikoin noin 0,5…1 astetta tavanomaista korkeampi, maan pohjoisosassa taas paikoin 0,5…1 astetta tavanomaista koleampi.

Hellepäiviä kesäkuussa oli yhdeksän, mikä on yhden päivän enemmän kuin pitkän ajan keskiarvojen mukaan kesäkuussa keskimäärin. Kesäkuun ylin lämpötila, 29,2 astetta, mitattiin 28. päivä Heinolassa. Kesäkuun alin lämpötila oli -5,0 astetta ja se mitattiin 7. päivä Kilpisjärvellä Saana-tunturilla.

Kesäkuun sademäärä vaihteli maan lounais- ja kaakkoisosan alle 30 millimetristä Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan yli 100 millimetriin. Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan maan lounais- ja kaakkoisosassa sademäärä jäi noin puoleen tavanomaisesta kun taas runsassateisimmilla alueilla Pohjois-Savosta ja Pohjois-Karjalasta Koillismaalle ulottuvalla vyöhykkeellä sekä Käsivarren Lapissa satoi noin 1,5 kertaa niin paljon kuin kesäkuussa tavallisesti. Eniten satoi Rautavaaran Ylä-Luostalla, missä kuukauden sademäärä oli 126,9 mm. Vähiten satoi Laitilan Haukan havaintoasemalla, missä jäätiin vain 16,6 millimetriin. Suurin vuorokauden sademäärä, 49,5 mm, mitattiin Rautavaaran Ylä-Luostalla 29. päivänä.

Auringonpaistetunteja kertyi maan etelä- ja länsiosassa noin 250 – 330, maan itä- ja pohjoisosassa noin 200 – 250 ja Lapissa noin 100 – 200. Maan etelä- ja kaakkoisosassa sekä Ahvenanmaalla aurinko paistoi noin 30 tuntia tavanomaista enemmän ja toisaalta Lapissa paikoin jopa 70 – 100 tuntia tavanomaista vähemmän. Muualla maassa auringonpaistetuntien määrä oli lähellä pitkän ajan keskiarvoja.

Kesäkuu oli keskimääräistä tuulisempi. Juhannusaattona Suomen yli liikkui voimakas matalapaine, jonka yhteydessä tuuli yltyi myrskylukemiin. Myrskyssä keskituulen nopeus on vähintään 21 m/s. Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan myrskyjä esiintyy kesäkuussa tyypillisesti harvemmin kuin joka toinen vuosi. Juhannusaaton myrskyn lisäksi tuuli oli useampana päivänä puuskaista. Sisämaassa yli 20 m/s puuskatuulia havaittiinkin 4. – 5. päivänä, 18. – 20. päivänä sekä 29. päivänä.

Kesäkuun säätilastoja http://ilmatieteenlaitos.fi/kesakuu